Olen aivan myyty tälle talvelle. Ilmeisesti mitä kauemmin jotakin odottaa, sitä ihastuttavammalta se tuntuu. Kotimatkalla Lapuan kohdalla minua tervehtii maailman kaunein talvinäkymä: sula koski, jota reunustavat puut vesi on huurtanut. Tänään horisontissa nousi ruusunpunainen kuu saapuessani kotipihaan.
Sitä kuuta minäkin katselin kotiin ajaessani. Valtavana pallona häälyi metsänrannan yläpuolella. Suunnittelin kuvaavani sitä kun pääsen kotiin, mutta se oli siinä vaiheessa kivunnut jo korkealle ja kirkastunut valkoiseksi, että en lähtenyt ulos palelemaan kuvan toivossa.
VastaaPoistaMä yritin ottaa siitä kuusta kuvia, mutta se on vaan surku etten osannut tehdä sitä. Nyt kävin katsomassa samaista kuuta pihalla ja se paistaa niin kirkkaasti, että luo varjot. Killittelin kohti kuuta huurussa olevien koivunoksien läpi ja ne kimmelsivät niin, ettei enää erottanut mitkä ovat tähtiä ja mitkä koivun kimmellyksiä. Ihanaa!
VastaaPoista