perjantai 27. kesäkuuta 2014
Maisema kuin taulu
Muutama ilta sitten istuin pihalla ja katsoin peltoja. Pihaltamme aukeaa lakeus ja vaikka se on siinä koko ajan, ei sitä välttämättä näe. Se tuo kuitenkin olemassaolollaan rauhaa vaikkei sitä katsomalla katsoisi. Huolimatta siitä, että sielunmaisemani on järvi rinteen päältä nähtynä, on tuo pellon hidas aaltoilu ja tasainen pinta vienyt sydämeni. Etenkin, kun auringonlasku on yhtä herkkä kuin kuvausiltana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mulle tää on taas se kaikkein omin sielunmaisema, kun oon ikäni täällä asunut. Näin kirjoitin v. 2005:
VastaaPoistaMINUN MERENI
Näillä lakeuksilla
viljapellon laineissa
minun mereni.
Jotenkin siinä siinä on samaa kuin järvessä tai meressä. Meillä on aina ollut mökki rinteen päällä, josta näkee järvelle ja siksi se on mulle kaikkein rakkain maisema. Mutta kyllä tuo pelto hiipii koko ajan korkeammalle sijoituksissa :)
Poista