Jouluvinkki ensi vuodellle

Meillehän kävi kuusen kanssa näin:

Yleensä kuusemme ovat olleet jalkaansa liian suuria, joten pari vuotta sitten hankimme suuremman jalan. Myin vanhan pienen jalan kirppiksellä tänä syksynä ja kappas kummaa: kuusi oli suureen jalkaan liian iso. Mutta kätevänä emäntänä keksin niksin très française. Nimittäin jouluhalon!

Me emme sitä syöneet, kuten ranskalaiset, vaan tuimme halolla kuusen pystyyn jalkaansa. Että niksiä niille jouluille, kun olette samassa pulassa. Halko on hyvä!

Herkkyyttä?

Kirjoitin marraskuun alkupuolella jouluruususta ja ihastelin sen herkkyyttä ja pohdin voisiko se olla meillä adventtiajan kukkana.

Jouluaattona meillä tuoksuivat hyasintit ja joulukuusi. Ja kuusen vieressä säihkyi jouluruusu. Ja millainen! Tästä oli herkkyys kaukana. Jätin joulutähdet suosiolla kauppaan sen uhkeuden rinnalla.

Iloista joulua!

Kun joulukuinen aamu saa

pihalla lunta tuiskuttaa.

On pikkuruinen tonttu nyt

hankeen melkein eksynyt.

Sen pienet jäljet johdattaa

kohti talon ikkunaa,

ja sieltä voi se kurkistaa

montaa pientä nukkujaa.

Tonttu pian esiin kaivaa

muistikirjan, päätään vaivaa

miten leikkii lapset täällä

millaisella ovat päällä.

Syövät lapset aamupuuron

reippaasti, mut kera huudon

vast` aamupesu onnistuu

tonttu hiukan lannistuu.

On merkittävä huono käytös,

tonttu toivoo, että näytös

pian iloisemmaks muuttuu,

muuten joululahjat puuttuu!

Lapset ulos kirmaavat,

on leikit villit, ihanat.

Myös pienimmätkin otetaan 
mukaan leikkiin riemuisaan.

Äiti huutaa: Syömään nyt!

On leikki vain niin keskittynyt,

ettei syöminen huvita

ja lapset jatkaa ulkona.

Siitä äiti hiukan suuttuu,

lapset vihaiseksi muuttuu.

Tonttu kirjaan kirjoittaa,

vaikka tunto kolkuttaa.

Koska vihamielissään,

ei maistu ruoka yksikään,

menee lounas ihan pieleen,

ei se ole tontun mieleen.

Pian päiväunilla

hemmotellaan lapsia.

Kun saa hyvin nukkua,

voi paha mieli poistua.

Unen jälkeen ei oo ken

mutrumieli, surullinen.

Leikit taas ne onnistuu,

äitikin on hymysuu.

Onko tämä oikein näin,

että lapset edessäin,

välillä kyllä tuhmia,

mut jäävät ilman lahjoja?

Tonttu toista mieltä on,

katsoo kirjaa, onneton.

Kellariin se kädessään,

hiipii hiljaa, yksinään.

Kellarissa kirja saa

perunapeiton, katoaa

mullan alle kirja tuo.

Tonttu lähtee pukin luo.

Ei oo oikein rankaista,

pikkuisia lapsia.

Kaikkia joskus kiukuttaa,

ei siitä voida sakottaa!

Pukki katsoo tonttua:

”Olet ihan oikeassa.

Tärkeintä on tietenkin,

yritys jos toinenkin.

Jos joskus vaikka suututtaa,

ei siitä voida sakottaa.

Parhaansa jos yrittää,

pukille kyllä riittää.

Joten tonttu huoli pois,

tääl lahjat kaikille lapsille ois!”

Piparit

Matti teki taas tänä vuonna omat piparinsa minun keskittyessä tavallisilla muoteilla paineluun. Olen kuullut, että nämä ovat olleet suosittuja pikkupoikien parissa, joten olkaatte hyvät: Rauhallista joulua sitten vaan!

Hävittäjä JAS Gripen
Panssarivaunu Sherman
V2-ohjus
Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Nimitz
Typhoon luokan sukellusvene

Maisemia Ilmajoelta

Viimeiseksi mielestäni kaikista kaunein maisema. Ei liene vaikea arvata mikä se on?

Tietenkin koti.

 

Glögin kaveri

Viime vuonna glögin nauttiminen jäi minulta vähiin raskausdiabeteksen vuoksi. Sokeriarvot eivät varsinaisesti tykänneet hyvää juotavasta sokeripommista, joten glögimukilliset oli yhden käden sormilla laskettavissa. Tänä vuonna olen ottanut vahinkoa takaisin kiitettävään tahtiin. Sekä tummalla että vaalealla glögillä.

Tumma on mielestäni tarpeeksi mausteista ja vahvaa ilman mitään kommervenkkejä, mutta vaaleaan lorautan sekaan mielihyvin jotakin. Ja jotakin ei tässä tapauksessa ole alkoholia, vaan mausteista siirappia.

Insipiraation siirappiin sain tästä blogista ja tvistailin alkuperäisestä ohjeesta oman versioni. Lorautan sitä muutaman teelusikan vaaleaan glögiin. Ohje on tällainen:

Minttumaustesiirappi

1 1/2 dl vettä
2 dl siirappia
1 tl jauhettua vaniljaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 puska minttua

1. Kaada kattilaan vesi ja sokeri.
2. Laita vanilja, kaneli ja kardemumma teen haudutuspallon (tms.) sisään ja laita se kattilaan.
3. Kuumenna seos kiehuvaksi ja katkaise lämpö.
4. Napsi mintun varret puskasta jaa heitä ne siirappiseokseen.
5. Anna seoksen jäähtyä, poimi pois mintut ja mausteiden haudutuspallo. Kaada siirappi purkkiin tai muuhun säilytysastiaan ja laita jääkaappiin. Se säilyy hyvänä noin 2 viikkoa.

Sairasaikaa

Olimme viikonloppuna Veen kanssa kipeinä kotona. Flunssa iski molemmille salamana perjantai-lauantaina välisenä yönä ja vietimme lauantain puolihorroksessa telkkaria katsellen.

Viimeksi olen viettänyt telkkarimaratonia huhtikuussa Veen ekan elinkuukauden aikana, jolloin päivät rytmittyivät House of Cardsin jaksojen mukaan.  Ehdottomasti suosittelen tuota House of Cardsia, se on Netflixin oma sarja, kuten myös Orange is the new black, joka oli huippu. Tosin pää-päähenkilö (tässä sarjassa niitä on useita) muuttui kahdella viimeisellä kaudella tosi ärsyttäväksi, joten oli hyvä, että muita henkilöitä oli sarjassa paljon.

Lisäksi pääsin vasta nyt sairastaessa perille Downton Abbeysta. Luulin sen olevan (minua) tylsistyttävää englantilaista pukudraamaa, mutta vielä mitä! Sarja on ihan huippu! Downton Abbey´ä on kehuttu paljon, mutta vähemmille kehuille on jäänyt Avan sunnuntai-illassa näytettävä laadukas tanskalaissarja Vallan linnake.

Jokaisella itseään arvostavalla televisiokatsojalla pitää olla myös jokin pahe. Joillekin se on Kaunarit ja joillekin höttö-reality-sinkuttekeväthölmöyksiäkännissä-juttu. Minulle on muodostunut tavaksi istua telkkarin ääreen lauantaisin viiden hujakoilla, jolloin Matti on koriksessa, Vee päikkäreillä ja ruokaa ei vielä tarvitse laittaa. Silloin katselen Emily Owensia, joka tuntuu 2000-luvun alun sarjalta tyyliin Ally McBeal meets Teho-osasto. Kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ja vanhanaikaisuudessaan se on hidastempoisen lohdullinen ja minulle tulee siitä lämmin olo. Suosittelen, jos kaipaat niitä sateisia teini-varhaisaikuisuuden ajan sunnuntai-iltapäiviä, jolloin ainoa velvollisuus oli pakata seuraavalle päivälle reppu kouluun.

Kolmantena adventtina

Hyasintit on jo hankittu ja pian ne avautuvat. Niiden tuoksussa joulufiilis on hitusen lähempänä. Siltikin tuntuu, että joulu on tullut tänä vuonna vähän varkain.

Laitoin neljä sinistä leivinuunin päälle. Se väri tuoksuu voimakkaimmin. Kukkien alle kokosin numerot yhdestä neljään. Ehkä ensi vuonna yksi kukka per adventti. Olisi mitä odottaa.

Maisemia Ilmajoelta

Yksi Ilmajoen kauneimmista paikoista on mielestäni museoranta. Harmittelen usein, ettei sitä oikein osata hyödyntää. Museorannalle keskustasta johtava tie on myös kaunis. Vanhat, kunnostetut talot tien laidalla ovat ihanan värisiä (vaaleanpunaista ja lilaa!). En kuitenkaan kehdannut ottaa kuvia taloista, puhelinmuseota (eka) ja Lauroselaa (vika) lukuunottamatta.

Sormeiltu resepti

Sain ystävältäni Iiltä pyynnön tehdä tätä karpalotorttua ja vaikka en suuri karpalon ystävä olekaan, suostuin, koska kokeilu ja siitä kirjoittaminen tuntui hauskalta idealta.

Toteutuspuoli oli sitten vähän vähemmän hauska ja resepti muuntui alkuperäisestä aika lailla.

Alkuperäisessä ohjeessa pohjaan oli tarkoitus käyttää hasselpähkinää. Skippasin sen heti pois, koska meillä ei ole blenderiä hienontamaan pähkinöitä. Päätin käyttää valmista mantelijauhetta. Uskon tämän päätökseni osuneen maun kannalta oikeaan.

Kun aloin valmistaa torttuun tulevaa karpalocurdia, kaadoin keitetyt karpalot sokereineen ja appelsiinimehuineen pitkin lattiaa. Kiva. Siivosimme siis puoli tuntia. Näissä tilanteissa minulla palaa pinna tositosiTOSI helposti, mutta ihanaihana aviomieheni tajusi kerrankin hoitaa tilanteen hyvin (Matti, olet rakas) ja siivosi puolet keittiöstä, kun vaihdoin karpalon kuorruttamia vaatteita. Karpalot ja appelsiinimehut oli siis menetetty, joten ne vaihtuivat puolukkaan ja klementiiniin.

Eli appelsiinilla maustettu hasselpähkinäpohjainen karpalotorttu vaihtui klementiinillä maustettuun mantelipohjaiseen puolukkatorttuun.

Muita huomioita:
- pohja on tosi karamellimainen, harkitsisin toisenlaisen pohjan tekemistä tai ainakin vähentäisin sokerin määrää vaikkapa puoleen
- puolukkacurd on ihan superhyvää! Tätä teen kyllä pelkiltään laitettavaksi jogurttiin, jäätelöön jne. Tehkää tekin!

Puolukkatorttu

Puolukkacurd

6 dl puolukoita
2 dl sokeria
2 klementiinin mehu
1/2 sitruunan mehu
100 g voita
2 munaa
2 keltuaista

1. Laita kattilaan jäiset puolukat, sokeri ja klementiinin ja sitruunan mehut. Keitä n. 10 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes puolukat ovat mössöä.
2. Paseeraa puolukkamassa (eli muussaa se tiheäsilmäisen siivilän lävitse kulhoon poistaaksesi kuoret).
3. Laita puolukkamassa takaisin kattilaan ja vatkaa siihen voi pieninä paloina.
4. Vatkaa munien ja keltuaisten rakenne rikki erillisessä kulhossa.
5. Kaada kuuma puolukkamassa vähitellen munien ja keltuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Kaada puolukka-munamassa takaisin kattilaan.
6. Kuumenna puolukkacurdia vielä n. 10 minuuttia koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä, kunnes se on sakeaa. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Pohja

150 g voita
160 g mantelijauhetta
2 dl gluteenitonta jauhoseosta/perunajauhoa/riisijauhoa/vehnäjauhoa
1 1/2 dl sokeria

1. Nypi voin joukkoon mantelijauhe, jauhot ja sokeri. Anna taikinan tekeytyä hetken kylmässä ja painele sitten vuoan pohjalle.
2. Esipaista piirakkapohjaa 175 asteisessa uunissa 15 min. Jäähdytä pohja.

Kokoa piirakka kaatamalla puolukkacurd esipaistetun pohjan päälle. Paista piirakkaa vielä 175 asteessa 15 minuutin ajan. Säilytä jääkaapissa, mutta ota huoneenlämpöön jonkin verran ennen tarjoamista. Minä tarjosin piirakkaa vaniljalla ja sokerilla maustetun ranskankerman kera.

In bed with Aleksanteri

Valoa, valoa huutaa mieli! Valjastin myös sängyn valaisemaan apunani Aleksanterit.

Vallilan pussilakanasetti saapui postissa viime viikolla ja samantein saivat vanhat lakanat lähteä keltaisen tieltä. Voiko yksikään joulukuun aamu olla enää pimeä ja harmaa näissä lakanoissa? Siis rakastan.

Maisemia Ilmajoelta

Tämä riippusilta löytyy läheltä kotiamme. Se lyhentää kerhomatkaamme miltei puolella tunnilla, joten usein kävelen siitä yli.

Sillan nimi on Kohmelokiikku ja se oli poissa käytöstä jonkin aikaa. Tulva rikkoi sillan pari vuotta sitten, mutta nyt se kunnostettiin hienoksi. Maali puuttuu vielä pinnasta. Sillan jälkeen kuljetaan melkein toisten pihapiirissä. Pimeällä kuusiaita tekee matkasta aika jännän.

Lisää valoa!

Adventtina joulutähdet ripustettiin ikkunoihin. Nyt valoa on myös yöllä. Viime vuonna keittiön ikkunan lisäksi olohuoneen ikkuna sai tähtensä. Perinne jatkui tänäkin vuonna.

Maisemia Ilmajoelta

Olen päässyt vasta nyt oikein kunnolla tutustumaan lähiseutuuni jokapäiväisen vaunuilun myötä. Olen toki aiemminkin liikkunut jalan Ilmajoella, mutten lähelläkään samalla intensiteetillä kuin nyt.

Ilmajoki on edustanut minulle jollakin tapaa nukkumalähiötä, mutta nyt asia alkaa pikku hiljaa muuttua johonkin muuhun suuntaan. Minulle on nimittäin syntynyt lempipaikkoja, joita ajattelin esitellä teillekin.

Tästä kävelen ohi monta kertaa viikossa. Pidän tuosta kuvassa olevasta puusta ja jokilaaksomaisesta maisemasta. Tottakai mielestäni yksi Etelä-Pohjanmaan kauneimmista paikoista on  kumpuileva...

Ennen adventtia

Mielestäni pitää olla joulukuu ennen kuin voi hankkia joulukukkia kotiin. En tässä säännössäni ole mitenkään ehdoton, olen ostanut ensimmäiset hyasintit jonakin vuonna jo marraskuussa. Silloin voi kuitenkin käydä niin, että itse joulun aika hiukan vesittyy, kun hyasintin huumaava tuoksu on leijunut huoneilmassa kuukauden ja joulutähdissä on menossa jo toinen kierros. Ne nimittäin ovat minulle ne the joulukukat.

Ennen adventtiaikaa on kuitenkin mukava saada vähän talven tunnelmaa kotiin ja koska omasta lapsuudestani en jouluruusua muista, ei se ole minulle kovin jouluinen kukka. Aiemmin ne ovat olleet tosi kalliita, mutta nyt bongasin nupullisen yksilön kaupasta reilusti alle kympillä, joten mukaanhan ruusu lähti.

Tosin saatan pyörtää mielipiteeni jouluruususta ei-jouluisana kukkana. Jos hyasinteissa on tuoksu ja joulutähdissä perinne, niin jouluruusussa on herkkyys, jota ei mistään muusta talven kukasta löydy. Voi olla, että adventtiajaksi hankin toisenkin tällaisen.

Lumi tuo joulunodotuksen

Ja otsikossa aihe on yksinkertaisesti kerrottu.

Ennen lauantaita en melkein muistanut koko joulua ja lauantain jälkeen olo on ollut "joulujoulujoulujoulu". Perinteitä pitäisi uudistaa ja punainen jouluvärinä palauttaa alakertaan, hyasinttien tuoksu leijailee muistoissa ja glögiä tekee mieli. Ihmeellinen lumi!

ps. ja voi ei, kuukauden kuluttua odotus on jo ohi!

Valoa!

Marraskuu on tänä vuonna ollut lämmin, mutta silti harmaana verhona roikkuva kosteus ja yhä aiemmin laskeutuva pimeä riiputtavat mieltä. Märkä ilma saa sammalet hehkumaan ja äänet vaimenemaan. Läheistä valtatietä ei ole kuulunut meille koko kuukauteen.

Laitoin pimeän-ajan-tunnelma-valot-ulkokäyttöön (aka jouluvalot) jo kaksi viikkoa sitten pihalle. Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mielestä toimin väärin. Höpöhöpö, että joulu siitä hämärtyisi (tai sitten Vee saa traumoja, kts. aiempi linkki). Minä pääsen valoisaan aikaan sentään ulos kävelylle joka päivä ja silti kaipaan illasta valoa. Ja sitä paitsi meillä on muuten niin säkkipimeää, että jouluvaloitta oleminen on jo turvallisuusriski.

Tässä niitä, ihania.