Valoa!

Marraskuu on tänä vuonna ollut lämmin, mutta silti harmaana verhona roikkuva kosteus ja yhä aiemmin laskeutuva pimeä riiputtavat mieltä. Märkä ilma saa sammalet hehkumaan ja äänet vaimenemaan. Läheistä valtatietä ei ole kuulunut meille koko kuukauteen.

Laitoin pimeän-ajan-tunnelma-valot-ulkokäyttöön (aka jouluvalot) jo kaksi viikkoa sitten pihalle. Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mielestä toimin väärin. Höpöhöpö, että joulu siitä hämärtyisi (tai sitten Vee saa traumoja, kts. aiempi linkki). Minä pääsen valoisaan aikaan sentään ulos kävelylle joka päivä ja silti kaipaan illasta valoa. Ja sitä paitsi meillä on muuten niin säkkipimeää, että jouluvaloitta oleminen on jo turvallisuusriski.

Tässä niitä, ihania.