Ilahdutushaaste

Sain Rautalinnulta ilahdutushaasteen, jossa piti haastaa muita bloggaajia osallistumaan. Tarkoituksena oli, että kun haasteeseen osallistuu, saa haastaneelta bloggaajalta jonkin ilahdutuksen aiheen. Minä en kuitenkaan tunne muita bloggaajia kuin Rautalinnun ja olen muiden blogien passiivinen lukija ennemmin kuin aktiivinen kommentoija, joten haasteeseen osallistuminen on haastavaa.

Jäin kuitenkin pohtimaan ilahduttamista. Olen siinä nimittäin huono. Okei, Mattia ilahdutan tasaisin väliajoin pienillä yllätyksillä. Viimeksi piilotin suklaalevyn olohuoneeseen ja lähetin Matille tekstiviestin sen koordinaateista ystävänpäivänä. Ystäviäni ilahdutan harvoin, ventovieraita vielä harvemmin. Ja vieläkin harvemmin kuin tekoja, käytän puhetta. Olen maailman huonoin saamaan sanoilla ketään onnelliseksi. Kirjoittamalla se sujuu hiukan paremmin, mutta verbaalisesti olen kehuissa surkea. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ajattelisi hyviä asioita toisista. Niiden sanominen tuntuu vain järisyttävän hankalalta. Jään aina kummastelemaan, kun ihmiset pudottelevat mahtavia ja ihania lausahduksia tuon tuosta ja melkein kenelle vaan. Miten ne sen tekevät ja miten se voikin olla niin helppoa?

Ehkä sen sijaan, että haastan toisia, minun pitäisi haastaa itseni kehumaan muita. Ja mielellään vielä vähän vieraampia, etten pysyttele mukavuusalueellani ja kehu vain Mattia. Raportoin ensi viikolla kuinka kävi. Aloitan kuitenkin jo nyt: minusta on kiva, kun luet blogiani. Tässä sinulle kuva Emmasta ja tulppaaneista, molemmat ovat minulle tärkeitä ja siksi jaan ne mielelläni kanssasi.

ps. käykää katsomassa Rautalinnun blogia, jos haluatte saada kiinni oikein kunnon eteläpohjalaisesta murteesta, hän on oikea mestari kirjoittamaan sitä justihin niinkun sitä puhutaan.