Elämä ja kukat

Olen tullut siihen lopputulokseen, että kukkien kautta voi huomata oppimaansa. Ainakin minä voin. Olen oppinut viime aikoina seuraavaa:

1) Elämä on rajallinen

Olen ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, että täällä ei olla ikuisesti. Se pelottaa, mutta toisaalta olen ehkä hiukan paremmin hyväksynyt ajatuksen. Eilen ajoimme kotiin reissulta kukkarekan perässä ja pohdin mielessäni, miten visuaalisesti upea olisi kolari sen kanssa. Jos siis voin valita; tarpeeksi kypsässä iässä, mielellään sellaisen rekan kanssa, joka on täynnä tulppaaneja, pioneja ja ruusuja.

2) Estetiikka ei ole turhuutta, vaan parhaimmillaan käytännöllisyyttä

Olen tajunnut, että usein käytännöllisten ihmisten käytännöllisyys koskee asioiden toteuttamistapaa, ei niiden kanssa elämistä. Ajatellaan, että on usein käytännöllisempää tehdä jokin asia nopeasti ja helposti, vaikka lopputuloksen ja asian elämisen kannalta olisi järkevämpää kuluttaa toteutukseen hieman aikaa ja suunnitella sitä etukäteen. Nyt puhuu intohimoinen esteetikko, joten note to self: jos tavoitteena on kaunis piha, kannattaa sen suunnitteluun ja perustamiseen uhrata aikaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja ihastuttaisi pitkään. Ei valita käytännöllistä (=nopeaa ja helppoa) tapaa saada pihaa siistin näköiseksi ja kylvää sitä täyteen nurmikkoa ja alkaa sitten suunnitella penkkejä.

3) Kaikki ei ole niin vakavaa ja ensin kannattaa aina poimia kukkia

Tässä on suurin muutos, joka minussa on tapahtunut. Olen luonteeltani (hiukan?) takakireä ja kontrollifriikki asioiden järjestyksen kannalta, mutta nyt olen päättänyt opetella rennompaa suhtautumista. Eilen tulimme reissulta kotiin ja yleensä purkaan kassit samoin tein, järjestän tavarat kaappeihin ja pyykit koneeseen. Nyt tulimme kotiin ja katsoin kassivuorta eteisessä. Nappasin akuuteimmat tavarat, laskin vauva Veen lattialle leikkimään ja sen jälkeen kylmän rauhallisesti keräsin puutarhasta kaksi maljakollista kukkia. Sitten järjestin asiat paikoilleen (itseasiassa Matti oli jo ehtinyt järjestää suurimman osan minun liehuessa pihalla). 

Heittäydyin vielä niin hurjaksi, että vaikka lattialla oli vielä yksi kassi laittamatta, laitoin radion soimaan ja tanssin vauva Veen kanssa. Syreenien tuoksu ja Juha Tapio keittiössä. En ota siis itseäni ollenkaan vakavasti.