Kaupungissa maalla

Vaikka olenkin kotoisin keskikokoiselta paikkakunnalta, on siellä Helsingin läheisyyden vuoksi yritetty kehittää jonkinlaista kaupunkikulttuuria. Omasta mielestäni yksi olennainen osa kulttuurin muodostumisessa on ihmisten oleilu kaupungissa ja sen kaduilla. Olohuone ikäänkuin siirretään omasta kodista ravintoloihin, kahviloihin ja puistoihin. Vanhassa kotikaupungissani istuimme lukioikäisinä ja vähän vanhempina usein kahviloissa polttamassa tupakkaa ja juomassa alle kaksi euroa maksanutta kahvikupillista loputtomiin. Parhaat paikat olivat ne, joissa santsikuppi oli ilmainen.

Tällaista kulttuuria minun on eniten ikävä. Ilmajoella ei kertakaikkiaan ole kahvilaa, johon mennä istuskelemaan. Eikä oikein Seinäjoellakaan, yksi ketjukahvila ja yksi yksityinen, jotka molemmat ovat useimmiten tupaten täynnä, eivätkä oikein houkuta pidempiaikaiseen istuskeluun.

Onneksi tähän on tullut täksi kesäksi muutos. Viime kesän kesätyöpaikkani, Lauroselan museokahvila, on avannut ovensa taas. Olen vieraillut siellä jo kahdesti. Toisella kerralla nappasin mukaan kirjan ja vauva-Veelle kantopussin ja vanuin kahvilan penkin ääressä toista tuntia lukien ja jutellen. Ihan mahtavaa! Tämän kesän tavoitteeni onkin istua kahvilassa joka viikko.