Siltikin vaivihkaiseksi suosikikseni puutarhassa on kukkien rinnalle noussut vaatimaton tyyppi, joka nököttää kotiovemme vieressä. Tai suosikki ei ehkä ole vaivihkaa noussut, kyllä se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siis douglaskuuseen.
Olimme taimistolla ja silitin epähuomiossa kuusen oksia ja neulaset olivatkin ihan pehmeät. Samassa sekunnissa minun oli pakko saada kuusi pihaamme. Viis mistään! Jälkikäteen ajateltuna ostos oli ehkä liiankin kallis (kallein kasvi, jonka olen hankkinut). Lisäksi puu kasvaa monikymmenmetriseksi, joten pienehkössä pihassa sitä joutuu enemmin tai myöhemmin leikkaamaan. Eli ei erityisen järkevä hankinta.
Mutta niin ihana. Pehmeiden neulasten lisäksi se on kasvattanut hassut huitulaoksat, jotka ryöpsähtelevät epäsäännöllisesti ympäriinsä. Ihailen tätä kurittomuutta. Parasta on, että keväisin kuusi kukkii tekemällä ihanat, vaaleanvihreät pompulat oksiensa päihin. Voittaa mennen tullen monet värikkäämmät kukkaset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti