Olen viime aikoina pohtinut paljon tyyliäni. Kävin nimittäin kaikki vaatteeni läpi ja niitä lähti iso kasa kiertoon. Valitettavan suuri osa oli vähän käytettyjä. Ihaninta oli luopua niistä vaatteista, jotka ovat olleet lempivaatteitani ja niin hyvälaatuisia, että ne pystyi laittamaan kiertoon. Tosin ihanaa on sekin, että jonkin vaatteen on oikeasti rakastanut puhki.
En kuitenkaan ole nainen, joka hurraten on sitä mieltä, että hankin vain vaatteita, jotka ovat lempivaatteita. Osa vaatteista on peruskäyttökamaa. Kuten musta toppi. Pidän niitä aina paitojeni alla ja eivät ne ihastuksen värinöitä saa aikaan. Toppi mikä toppi. Tosin sen pitää olla tietyn pituinen, musta ja paksuolkaiminen. Onneksi tiedän, mistä niitä saa halvalla (Kappahl).
Pohdintojeni perusteella olen koonnut tähän tyylini kulmakivet ja ne asiat, joita minun kaapistani tulee löytyä, että kaikki natsaa keskenään. En nimittäin usko tähän joka-naisen-kaapissa-pitää-olla-jakku-ja-pikkumusta-toitotukseen. Omistan jakun, mutten käytä sitä ja pikkumustani ei varmasti täytä pikkumustalle kuuluvia kriteerejä, mutta omistan kuitenkin mustan mekon, itseasiassa kaksi.
Vaatekaappini kulmakivet 90-luvulta lähtien ovat olleet t-paidat ja mustat villatakkimaiset asiat. Mustaan villatakkiin voisin oikeasti satsata rahaa, jos saisin superlaadukkaan ja täydellisen sopivan yksilön, niin paljon sitä ja siitä pidän. T-paidoissa vaihtuu kuosi ja malli, vuonna 1995 paita oli suoralinjainen, keltainen ja sitä koristi humanoidin pää, vuonna 2015 paita on raidallinen ja vinoon leikattu.
Saappaat. Kun aloin käyttää pillifarkkuja, aloin myös käyttää saappaita. Pillifarkkuni (ja kaikki muutkin farkkuni) ovat tummansinisiä. Jos hankin vaaleat, en vaan osaa pitää niitä. Saappaat saavat kuitenkin olla melkein minkä väriset vaan. Ja niitähän on ollut mustia, sinisiä, ruskeita, konjakkeja, vihreitä... Mutta laukun, laukun tulee aina olla samaa väriä saappaiden kanssa. Kesällä saappaat korvaantuvat ballerinoilla tai tennareilla, mutta eivät ne ihan sama asia ole kuin saappaat.
Uusimpana tulokkaana kaappiini ovat mekot. Käytän niitä ympäri vuoden. Kesällä ilman sukkiksia ja talvella mustien sukkiksien kanssa. Ongelmana on se, että mekon kanssa parhaiten sopivat mielestäni ballerinat. Sen takia mekkoja onkin kivoin käyttää, kun on tarpeeksi viileää mustille sukkiksille ja tarpeeksi lämmintä ballerinoille. Ja mekon kanssa tulee talvella olla takki, joka peittää mekon helman. Ilman sellaista en voi mekkoa käyttää.
Sesongin villit kortit. Näiden kanssa minulla menee useimmiten pieleen. Ostan sesongin muodista jotain ihan pöhköä, joka ei sovi minkään kanssa yksiin. Tänä syksynä keksin vihdoin, miten saan villit kortit mätsäämään keskenään. Ajattelen aina samaa kynsilakan sävyä, jonka tulisi mennä yksiin vaatteiden kanssa. Tänä syksynä se oli punainen. Eikö vaan käy tuon raitahameen ja keltaisen paidan kanssa? Onnistumisesta kertoo, että molempia olen käyttänyt paljon.
Tyyli käytännössä näyttää tältä (kuva syksyltä 2014). Tummat farkut, saappaat, neuletakki ja paita. Usein nappaan vielä huivin kaulaan. Sekin on sesongeittain vaihtuva ja huivikaaoksestani päätellen olisi hyvä, että siinäkin käyttäisin kynsilakkametodia.
Ja noiden kuvassa olevien kenkien kaa menis tää laukku. Laukuissa olen alkanut satsaamaan samaan kuin kengissä, nahkaan. En tarvitse montaa laukkua, kunhan ne vaan ovat kaikki laadukkaita. On surkeaa kun ihana laukku hajoaa huonon laatunsa vuoksi.
