Appelsiinit vol 2

Appelsiinit ovat nyt ihan superhalpoja ja meillä niitä tönöttää hedelmävadissa koko ajan. En vielä ole päässyt tuoreen mehun makuun, mutta viikonloppuna lienee pakko vähän puristella.

Ihan pikainen ja nopea ohje suolaisempiin appelsiineihin. Lempisalaattini tällä hetkellä. Maistuu ainakin kalan ja kanan kera.

Appelsiinisalaatti

3 appelsiinia
1/4 punasipulia
n. 100 g fetaa
n. 50 g cashew-pähkinöitä
oliiviöljyä
mustapippuria

1. Kuori ja viipaloi appelsiinit haluamaasi malliin.
2. Pilko punasipuli mahdollisimman pieneksi kuutioksi tai ohuiksi renkaiden puolikkaiksi.
3. Lado appelsiinit tarjoiluvadille. Murustele päälle feta ja ripottele appelsiineille punasipuli ja cashewpähkinät. Pirskota vielä oliiviöljyä ja mausta mustapippurilla.

Jäädyttelyjuttuja

Olen nähnyt nyt Instagramissa ja blogeissa kuvia kaikenlaisista jäädytetyistä lyhdyistä, joten pitihän sitä itsekin kokeilla.

Viime viikon keskiviikkona kuvaamani tulppaanit olivat nuupahtaneet niin, että olin jo heittämässä niitä pois. Sitten sain idean jäädyttää ne jäälyhdyn sisään.

Asettelin tulppaanit kauniisti vateihin ja laskin niihin kylmää vettä. Vein vadit ulos jäätymään aamupäivästä. Pakkasta oli tuolloin hiukan päälle kymmenen astetta ja kun illalla kävin katsomassa vateja, oli niissä puolen sentin paksuinen jääkerros.

Jotenkin aina kuvittelen olevani strömsö-ihminen ja sitten paljastuu etten ole. Niin kävi nytkin, koska pakkanenhan kiristyi yöllä. Melkein kolmeenkymmeneen asteeseen. Aamulla en muistanut saati ehtinyt tarkistaa jäälyhtyjeni tilannetta. Iltapäivällä ne olivatkin sitten umpijäässä.

Se siis niistä lyhdyistä. Nyt meillä on pihalla kaksi lumihankikoristekiekkoa, joiden sisällä on jäätyneitä tulppaaneita. Että näin tällä(kin) kertaa.

Talven hattaroita

Meidän maisemassa ihaninta on taivas. Lienette samaa mieltä?

Liikunnan iloa xl-vaatteista

Ostin elämäni ensimmäistä kertaa urheiluvaattteita. Yli kolmikymppisenä!

Okei, en laske teini-iän ratsastusvaatteita tai ulkoiluvaatteita tässä urheiluvaatteiksi, vaan puhun ihan jumppa-jumppavaatteista. Kun tulin alakertaan ja kysyin Matin mielipidettä vaatteista, alkoi hän nauraa. (Jep, että kiitos vaan...) Syy oli, ettei hän ole koskaan nähnyt minua vastaavanlaisissa vaatteissa.

Kengät: Bagheer
Trikoot: Ellos

Tämä ei kerro kuitenkaan siitä, ettenkö olisi liikuntaa harrastanut. Olen Ilmajoella asumisen aikana ehtinyt käydä kahdessa eri jumpassa, uimajumpassa, bollywood-tanssissa, uimassa, lenkillä, joogassa, salilla ja äiti-lapsijumpassa. Minulla on käytännössä koko ajan ollut jokin liikuntaharrastus tai kaksi. Ja jumppavaatteina legginssit ja joku kaapista löytynyt paita.

Olen mieltänyt, etten ole liikunnallinen ja siksi en tarvitse liikuntavaatteita. Nyt päätin, että jos liikkuu viikottain edes kerran, siihen olisi syytä varata kivat vaatteet. Ja niinpä sitten ostin ne. Ja voi pojat, motivaatio lisääntyi kympillä, kun hain paketin postista. Heti piti päästä jumpalle.

Samana päivänä näin mainostoimiston tekemän videon, joka pyrki kumoamaan niitä ennakkoluuloja, miksei xl-naisten pitäisi harrastaa joogaa. Olin puulla päähän lyöty. Siis minun ei olisi pitänyt harrastaa joogaa? Syinä olivat mm. lihavat naiset eivät ole elegantteja, he eivät taivu samoihin asentoihin kuin hoikat ja he hikoilevat. Siis mitä v..tua?

       Mintunvärinen toppi: Ellos
Musta toppi: KappAhl

Lopputulemana tässä varsin epäonnistuneessa videossa oli, että lihavakin ihminen taipuu kauniisiin asanoihin elegantein ja hallituin liikkein hikoilematta. Mutta entäpä jos ei? Äiti-lapsi-jumpassa hikoilin maanantaina jo alkuveryttelyjen jälkeen niin, että jumppapatjalle tippui pisaroita, en jaksanut tehdä kaikkia vatsalihasliikkeitä enkä to-del-la-kaan näyttänyt elegantilta tehdessäni viimeisiä kyykkyjä Vee sylissä hampaita yhteen puristaen. Ja vaikka olisinkin, niin entäs sitten?

Liikunnan tarkoitus ei liene, että sitä tehdessään näyttää hyvältä eikä hikoile. Silloin se ei ole liikuntaa eikä kunto sitä tehdessä kasva. Enkä edes aloita siitä, että ehkä olisi erityisen hyvä, jos nimenomaan ylipainoiset ihmiset liikkuisivat... Ja sitä paitsi se on paikkapaikoin oikeasti kivaa. Kun synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa liikuin itseni hikeen, minua alkoi itkettää. Niin ihanaa se oli.

Appelsiinia ja ruusuvettä

Muistan kuinka pienenä appelsiinien satokaudella isäni teki niistä jälkiruokaa. Appelsiinikukkia. Appelsiinit hän kuori kukan muotoon, asetti lautaselle ja niiden päälle sirotettiin sokeria.

Tämä resepti on hiukan monimutkaisempi, mutta vain hiukan. Vaaleanpunaiset taivaan sävyt ja appelsiinien tuoksu vei mieleni Marokkoon ja aukaisemaan ruusuvesipullon.

Appelsiini-ruusuvesiunelma

4 appelsiinia
1 rkl ruusuvettä
1/2 tl vaniljajauhetta
1 rkl sokeria
(tai 1 rkl vaniljasokeria)

4 dl kermaa
1 tl ruusuvettä
1/2 tl vaniljaa
2 rkl sokeria
(tai 2 rkl vaniljasokeria)

n. 50 g pistaasipähkinöitä
2 kpl valmiita marenkipohjia
(punaista elintarvikeväriä)

1. Kuori appelsiinit ja paloittele ne pieniksi paloiksi kulhoon. Mausta ruusuvedellä, vaniljalla ja sokerilla. Anna maustua vähintään vartin verran.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta ruusuvedellä, vaniljalla ja sokerilla. Anna kerman maustua jääkaapissa sen aikaa, kun hoitelet pistaasit.
3. Kuori pistaasipähkinät ja laita ne muovipussiin. Hakkaa kaulimella murskaksi. Voit myös rouhia pähkinät veitsellä, mutta kaulinkäsittely on nopeampi ja tehokkaampi.
4. Kokoa unelma kasaamalla marenkipohjan päälle puolet appelsiineista, hiukan alle puolet kermasta ja pähkinöistä. Jätä reunoille tilaa. Laita päälle toinen marenkilevy ja kasaa sille loput appelsiinit, kerma ja pähkinät. Anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia, jotta marenki hiukan pehmenee.
Itse koristelin vielä unelman värjäämällä pienen määrän kermavaahtoa punaisella elintarvikevärillä ja lusikoimalla sitä kakun päälle.

ps. voi olla, että pähkinöitä ja appelsiinia jää hiukan yli, jolloin ne voi säästää seuraavan aamun aamupalalle.
pps. annoksen voi myös helposti puolittaa ja koota lättänämpi herkku.

Satokaudella

Hankin viime viikolla itselleni satokausikalenterin. Sellaisen taskuversion, sillä design ei opuksessa ollut minun makuuni seinälläolonkestävä. Sisältö on kuitenkin täyttä timanttia. Mikä muu kuin hedelmät ja kasvikset on yhtä aikaa huippuhyvää ja halpaa?

Ajattelin nyt uuden vuoden alkaessa aktivoitua sesonkiajatteluun. Pohdin, että voisin blogata ainakin joka kuukausi sesonkihedelmästä tai -vihanneksesta reseptin. Bongailin Satokausikalenterista jo uusia tuttavuuksia, mm. annoonan, mutta lupaan myös kehitellä vanhoista tutuista jotakin uutta.

Tällä viikolla eräs vanha tuttu taipuu hiukan uudenlaiseen kuosiin. Siitä lisää keskiviikkona.

Uusi kausi

Joulu kesti mielestäni jotenkin tosi pitkään tänä vuonna. Yleensä olen ollut jo uuden vuoden nurkilla viemässä kuusta pois ja kantamassa vaaleita tekstiilejä tummien tilalle. Nyt halusin rauhassa lipua joulufiiliksissä pitkään ja hartaasti.

Kuusi kannettiin ulos loppiaisena, mutta joulukortit olivat ulko-ovessa ihailtavana vielä tähän päivään saakka. Sitten totesin: "Jaahas, se on sitten siivottava ja tuotava tulppaaneja sisään." Samalla sekunnilla joulukausi vaihtui talvikauteen. Oi, aurinkoiset hanget, pulkkailu ja jäällä kulkeminen. Heti teki mieli lähteä ulkoilemaan, juoda kuumaa kaakaota ja painua sen jälkeen saunaan.

Äidin pieni apuri

Yritä sitä tehdä viikkosiivous, kun pienempi kanssa-asuja on hereillä.

Lelut huiskin haiskin. Pyykkikori olohuoneeseen seisomaharjoituksia varten. Keittiössä leivinpaperit levitetään ystävällisesti lattialle ja tuodaan laatikko, jonne ryömiä. En edes aloita sormiruokailun lopputuloksesta ruokapöydän alla.

Tee työtä, jolla on tarkoitus.

Pahintahan tässä on se, että tämä kaikki on vasta alkua. Odotan innolla legoja.

Pippurinutturoita ja hellyyslaukkuja

Olen aina ollut vähän musiikki-idiootti. En seuraa mitä musiikkirintamalla tapahtuu, kuuntelen autossa Yle Puhetta, enkä osaa soittaa tahi laulaa ja vasta lähes kahden vuoden bloggaamisen jälkeen tein tätä postausta varten tunnisteen musiikki. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tunnistan hyvän kappaleen, jos sellainen tulee vastaan.

Ja voi pojat, nyt niitä tuli vastaan levyllinen. En ole pitkään aikaan ollut mistään musasta niin innostunut kuin tästä.

Vee sai Muumiperheen lauluretki kirjan ja cd-levyn jo ristiäislahjakseen, mutta cd-soitin talouteen tuli vasta joulupukin reessä, joten pääsimme kuuntelemaan levyä jälkijunassa. Levyn on sovittanut Soili Perkiö ja se on laadukkaasti tehty. Kuuntelija pääsee mukaan monenlaisiin maailmoihin ja eri musiikkityylit tulevat tutuksi. Se lienee lastenmusiikissa aika harvinaista. Myös Matti rankkasi biisien sovitukset korkealle (huom! basistin näkökulma).

Mutta minulle ovat aina sanat suurinta herkkua. Ja tässä oikein erityisen makeaa sellaista. Hannele Huovi on sanoittanut kappaleet ja tässä muutama suosikkini.

"Myy on pippurinuttura/ pieni kiukkuinen pää/ Myy on kirpeä tyttö/ Myy ei toiseksi jää"

"Jos tulee liian kylmä/ tai vähän itkettää,/ täynnä hellyyslaukku/ ja mamma ymmärtää:/ on kuivia sukkia, ruusunkukkia/ karamellipussi, pullaa ja voita/ rautalankaa ja kauniita simpukoita."

Suosittelen! Heittämällä paras levy, joka tehtiin vuonna 2014 (Tove Janssonin juhlavuosi)!

Pakkanen

Huh!

Lämpötilan näyttäessä tätä eilen illalla, ei tupa enää pysynyt kunnolla lämpimänä. Samantein kun hella sammui, lähti sisälämpötila laskuun.

Ihan kiva talvi, mutta vähän vähemmän voimannäyttöä, kiitos. Joku on ostanut kymmenen uutta pionia viime syksynä ja pelkää nyt kovasti niiden puolesta. Lumi ois kiva!

My precious

Olen aina ihmetellyt, miten jotkut ihmiset hurahtavat chiliin. Sitä pitää tunkea hurahduksen jälkeen vähän kaikkialle kaiken kanssa. Mitä vahvempi sen parempi. Itse en juurikaan pidä tulisesta ruuasta. En tykkää, että suutani jää polttelemaan ruokailun jälkeen pitkäksi aikaa.

Ja nyt sitten lankesin. Piment d´espeletteen. Se on paprika, joka ei polta suuta pitkään, vaan puraisee vain pienesti ja terävästi ja haihtuu sitten. Ai että, sitä pitää tunkea kaikkialle...

Paitsi että Vääksyn Ranskalaisesta kyläkaupasta ostamani chili loppui alla olevaan ruokaan. En kestä! Verkkokaupassa pieni purkki maksaa kympin. Kympin! Löytyisiköhän tätä Stockan Herkusta halvemmalla? Vinkvink vaan.

Tähän lisukkeeseen kelpaa myös tavallinen chili, jos ette piment d´espeletteä saa käsiinne. Salaatissa on vähän kaikkea: makeaa, suolaa, tulista, pehmeää ja rouskuvaa. Jos sitä jää seuraavalle päivälle, voi sen ruokaistaa ja jatkaa keitetyllä kuskusilla. Kokeiltu on.

Bataatti-chili-salaatti

2 hyvin pientä tai 1 isompi bataatti
4 valkosipulin kynttä
1 pss pinaattia, jota voi käyttää tuoreeltaan
1 prk fetajuustoa
oliiviöljyä
1-2 tl piment d´espeletteä tai 1 chili

1. Lohko bataatit pieniksi kuutioiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja paloittele kolmeen tai neljään osaan. Laita kasvikset uunin kestävään vuokaan ja öljyä kevyesti oliiviöljyllä.
2. Paahda bataattia ja valkosipulia 175 asteisessa uunissa n. 40 min.
3. Kun uunista tulleet kasvikset ovat jäähtyneet kosketuksen kestäviksi, sekoita ne pinaatin ja fetan kanssa yksiin. Mausta oliiviöljyllä ja chilillä.

Viime vuosi

Vuosi 2015. Summaan sen tähän:

Vauva.

Katsoin kaikki kuvani läpi ja mietin, mitä muuta viime vuoteen kuului. Ei muuta.

Alkuvuonna lähinnä odotin vauvan tuloa ja loppuvuoden olen opetellut elämään näin. Ja se on ollut ihan kamalan ihanaa.

Ihanaa, koska Vee nyt vaan on ihana. Niinkuin lapset nyt tuppaavat olemaan, erityisesti omat. En uskonut, että voisin rakastua vauvaan samoin tein, mutta niin vaan kävi. Kun se ensimmäistä kertaa syliin annettiin, pois en olisi enää laskenut.

Ja kamalaa paljon monimutkaisemmista syistä. Meille nukkumiset ja muut tavanomaiset pulmat eivät ole olleet mikään juttu. Yksinäisyys äitinä on ollut se kamala juttu. Toki käyn kerhoissa ja muissa, etten sillä tavalla ole yksin, mutta oman mielenmaiseman, turvallisten ja rakkaiden ihmisten ja perheeni poissaolo on rankkaa. Se vaikuttaa kaikkeen.

Kiitollinen olen, että kamaluus on pakottanut ajattelemaan uudella tavalla ja olemaan rohkeampi. Se on kasvattanut minua kohtaamaan asioita sellaisina kuin ne ovat ja tarttumaan toimeen.

Kuitenkin vuosi 2015 oli yksi parhaista. Se alkoi ihanasti ja päättyi suurenmoiseen yllätykseen, josta kevään mittaan lisää. Asiaan liittyy ainakin vuodesohva. Iik, 2016! En malta odottaa!