Se hiipii hiljaa

Sen aistii illan ilmassa ja aamun kasteessa. Kohta jalkojen alla ritisee yön pakkanen. Päivien lämmin, keltainen valo ja aavistus lehtien punasta. Puitu pelto näkyy ikkunasta. Syksy, olen odottanut sinua jo melkein vuoden!

Kerää koko sarja

Kirjoitin jokin hetki sitten ostoskäyttäytymiseni muutoksesta. Toinen paikka, jossa sen havaitsee, on astiakaappi. Tätä saatetaan myös kutsua aikuistumiseksi.

En ole oikein koskaan tajunnut, miksi astiastoja kerätään. Miksi ei voi aina jotakin ihanaa nähdessään sujauttaa sitä kassan kautta kauppakassiin? Tai odottaa, että jonkun muun astiat tulevat turhiksi ja tarjoutua vastaanottamaan niitä?

Nyt olen alkanut ymmärtää, miksi astiasarjoja kerätään. Jotkut astiat ovat ihanampia kuin toiset. Joidenkin astioiden muoto on seesteinen, rauhallinen ja samalla hyväntuulinen. Niistä on hyvä juoda aamukahvia tai syödä keittoa. Minun ihanat astiani ovat Sarjattomia.

Huoleton sadonkorjuu

En tiedä mitään sievempää kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siellä on ja katto ja punainen valo
punaisen ikkunaruudun takaa punaiseen kammariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu ja punaista puuroa maistaa

Kukapa voisi kuvitella herkkuja ruokapöydän!
-Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän!

Marjatta Kureniemi

Pöyhähtänyt vadelmapusikomme suo satoa pikku hiljaa. Ilmeisesti meidän pihan vadelmat ovat vähän myöhässä verrattuna muihin puutarhoihin, mutta marjat hipsivät hiljalleen keittiöömme. Vadelmien poimiminen on juhlallista verrattuna mustikoihin. Mustikat poimitaan aina suurena savottana kymmenen litran ämpäriin kertalaakista. Vadelmia voi poimia kupillisen tänään jälkiruuaksi ja toisen kupillisen ylihuomenna pakastinta varten. Ihanan huoletonta!

Omenaa & rusinoita

Saimme Matin vanhempien naapurista kaksi muovikassillista omenoita. Laitoin pussit eteiseen, koska viileässä eteisessä tuoksuva omena muistuttaa minua mummolasta. Muut omenat saavat odottaa jatkokäsittelyä loppuviikkoon, mutta seitsemästä ensimmäisestä käteen osuneesta oli mukava leipaista piirakka. Ohje kehitelty kauppareissulla.

Omena-rahka-piirakka

1 valmis taikinapohja

7 melko isoa omenaa

2 prk kermaviiliä
2 dl sokeria
4 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
(1 dl rusinoita)

kanelia ja sokeria

1. Kuori ja pilko omenat ohuiksi siivuiksi.
2. Levitä taikinapohja irtopohjavuokaan. Voit myös itse tehdä pohjataikinan muropohjana. Minä vihaan voin vaahdottamista, joten jos joku muu on valmistanut taikinan, olen tyytyväinen.
3. Sekoita kermaviili, sokerit, munat ja halutessasi rusinat kulhossa.
4. Levitä täyte pohjan päälle.
5. Asettele omenat sekaisin tai sievään riviin piirakan päälle. Inhoan tavallisesti sievään riviin levittämistä, mutta tässä piirakassa tein sen kumminkin.
6. Sirottele kanelia ja sokeria omenasiivujen päälle.
7. Paista 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Perunaa & minttua

Olemme syöneet tätä ruokaa tällä viikolla jo kahdesti. Se on herkullista. Peruna-minttu-salaatin voi tarjota lämpinä tai haaleana, sen voi syödä pelkiltään tai paistaa rinnalle jotakin lihaa. Olemme kokeilleet sen kaverina pekoniin käärittyä kanaa ja porsaan ulkofilettä. Molemmat toimivat. Suosittelen hiukan rasvaisempaa lihaa, sillä minttu taittaa juuri sopivan viileänä tymäkkää makua. Herkullisen ohjeen bongasin täältä.

Peruna-minttu-salaatti

12 pientä uutta perunaa
(100 g tuoreita härkäpapuja)
puolikas rasiallinen rucolaa
ruukullinen minttua
200 g hyvää feta-juustoa
pippuria, oliiviöljyä.

1. Keitä uudet perunat (ja härkäpavut) hyvin suolatussa vedessä. Voit myös käyttää jääneitä perunoita ja paistaa ne nopsakasti pannulla.
2. Levittele rucola astiaan, jota käytät. Silppua minttu joukkoon. Murentele feta-juusto päälle.
3. Lisää lämpimät perunat (ja härkäpavut). Pippuroi ja mausta oliiviöljyllä. Jos haluat tarjota salaatin haaleana, paista lihat tässä vaiheessa. Muuten voit paistaa lihat sillä välin kun perunat kiehuvat.

ps. vanha kamerani hajosi ja hankin uuden. Järjestelmäkameraa en uskaltanut (vielä) ostaa, mutta pikseleitä uudessa kamerassa on yli tuplasti enemmän. Toivottavasti se näkyy myös kuvien laadussa.

Asiat, joita en osta...

...ja ostin kumminkin.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka hamstraavat tiettyjä tuotteita. He odottavat kuin kuuta nousevaa jonkin asian tuloa markkinoille ja lappaavat sitä sitten ostoskoreihinsa tyytyväisenä täyttääkseen milloin minkäkin kaapin. Minä olen luullut olevani vaihtelunhaluinen ostaja, joka valitsee tarvitsemallaan hetkellä saatavissa olevan tuotteen.

Kuitenkin tarkastellessani ostajuuttani erityisesti kosmetiikan suhteen, huomasin jotakin tapahtuneen sille spontaanille shoppailijalle. Kaikki alkoi Kanebon Sensai 38:sta. Se on ainoa ripsiväri, joka ei valahda silmänympäryksilleni päivän kuluessa. Aloin siis hamstrata sitä.

Tänä keväänä säilömisvimmani ulottui silmistä kainaloihin. Minulla on aina ollut hankalat kainalot deodorantin suhteen, saan ihottumaan lähes kaikista niistä. Tavallisesti olen käyttänyt Erisanin dödöä, mutta se ei valitettavasti kaikista hikisimpinä päivinä kestä iltaan asti.

Interraililla ollessamme Erisan pääsi loppumaan ja nappasin Reimsissä ollessamme apteekista kuvassa olevan Biothermin dödön. Ja se oli hyvä ostos se. Deodorantti kestää iltaan saakka hyvän tuoksuisena, eikä ärsytä kainaloita. Reimsissä dödö maksoi 6,9 € ja Suomessa tilatessani tarjouksessa (!) kympin (!) enemmän. Yhtä kaikki, ostin sitä neljä purkkia, koska ovh on n. 25 €(!!!).

Lempituoksuni on vuodesta toiseen hiukan muuttuva Burberry Summer, joka on jo neljänä kesänä tuoksunut vienosti ympärilläni. Tänä vuonna en sitä kuitenkaan ostanut tarpeeksi ajoissa ja kysellessäni sitä kaupoista, oli se loppunut. Ihana ystävä P kuitenkin oli bongannut kyseistä tuoksua Helsingistä ja hankki sitä kaksi pulloa minulle.

Olen siis säilöjä. Ja pitäydyn tietyissä tuotteissa. Enkä ole kovin rajoja rikkova, vaikka niin luulin. Tarkastellessani eri kesien aurinkolasivalikoimaani, totesin myös sen noudattavan kaavaa, joka on rusehtavan sävyinen ja melko iso.

Huomatessani kaavamaisen makuni ja koska aurinko paistaa nyt työmatkoillani mennen tullen suoraan silmiin, uskalsin astella ensimmäistä kertaa optikolle ostamaan aurinkolaseja. Pettämätön liian- kallis-makuni osui kuvassa oleviin laseihin. Ne olivat kuitenkin puoleen hintaan, mutta silti lopetin ajattelutoiminnan
maksaessani pokat. Ne ovat ihan samanlaiset malliltaan kuin kaikki markettilasini. Erona on vain linssien ja sankojen laatu ja maaginen nelikirjaiminen mainos ohimoilla. Näitä en kuitenkaan aio hamstrata itselleni yhtään enempää.

Näin hymyilee ostaja, joka on tuhlannut päiväpalkkansa liian kalliisiin aurinkolaseihin. Pidätellyn mairesti.

Ravintolapäivä

Olimme Matin kanssa tänään Seinäjoella ravintolapäivän tapahtumissa. Etelä-Pohjanmaalla ei kovin montaa ravintolaa oltu laitettu pystyyn, mutta muutamia löytyi.

Kiinnostavin ravintoloista oli nimeltään Torni, joka sijaitsi Lakeuden Ristin kellotornissa. Siellä tarjottiin päivällismenu ja paikkoja oli hyvin rajoitetusti. Arvata saattoi, ettemme saaneet enää pöytää.

Lakeuden Ristin viereisessä kirkkopuistossa oli muutama kahvila. Toisessa tarjottiin jenkkityylisiä leivonnaisia, joista maistoimme porkkanacupcakeja ja New York cheese cakea.

Toinen kahviloista oli kahden 14-vuotiaan tytön pitämä ja siinä tarjottiin juuri niitä asioita, joita 14-vuotiaat osaavat tehdä: toffeeta, suklaakaurapalloja ja pitsaa. Nostalgiatrippi yläasteen köksäntunteihin oli taattu.

Koska emme päässeet käymään Tornissa, päätimme syödä ihan oikeassa ravintolassa. Aurinkoisen päivän kunniaksi päädyimme Uppalan kartanoon, jossa on ihastuttava sisäpiha. Juuri nyt omenapuut notkuivat kypsistä omenista ja puutarhan katoksia kiertävät köynnökset kukkivat valkoisina. Miljöö oli loistava sunnuntaipäivälliselle.

Söimme molemmat alkuun graavisiikaa ja lohiterriiniä. Varsin hyvää, mutta kyytipoikana ollut tilligranita oli aavistuksen liian makeaa.

Pääruuaksi tilasimme pihvit. Kastikkeet ja liha olivat mainioita, mutta kesäsesongin kasviksissa olisi ollut luovuuden varaa. Jälkkäriksi Matille suklaa- ja mansikkajäätelöä ja minulle appelsiiniversiota. Jäätelössä ei voi mennä pahasti vikaan ja erityisesti appelsiinijäätelön seurana ollut kinuskimousse oli hyvää.

Pieni ihana orava ruokaili viereisessä puussa. Sillä tosin oli eväänään vain maahan tippunut omena.

Varsin hyvä lasagne

Tästä näyttää muotoutuvan ruokablogi, koska sadesäällä ei pihalla viitsi kukkua. Varsinainen syy siihen miksi bloggaan lasagneohjeen on, että en tee kovin tasalaatuisia lasagneja. Aina ne nyt hyviä ovat, mutta harvemmin erityisen hyviä.

Tämän päivän lasagne oli erityisen hyvä, joten kirjaan sen muistiin itselleni. Toki muutkin voivat ottaa mallia.

Varsin hyvä lasagneohje

Tomaattikastike

7 valkosipulin kynttä
2 sipulia
400 g jauhelihaa
1 tlk Mutti-tomaattimurskaa
1 Fond du chef-lihaliemi (tai vastaava määrä lihafondia)
1 ruukku basilikaa
oreganoa
mustapippuria

1. Pilko sipulit ja kuullota ne kevyesti. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää tomaattimurska, fondi ja mausteet. Jätä kannen alle hautumaan valkokastikkeen valmistamisen ajaksi.

 Valkokastike

 4 rkl voita
 3 rkl vehnäjauhoja
 7 dl punaista maitoa
 200 g maustamatonta tuorejuustoa
 suolaa
 (ripsaus muskottipähkinää)

 1. Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja  anna niiden kypsyä rasvassa hetken, ei  kuitenkaan ruskeaksi.
 2. Lisää maito vähitellen erissä ja anna  kastikkeen pulpahtaa lisäämiskertojen  välissä.
 3. Lisää viimeiseksi tuorejuusto ja anna  sen sulaa kastikkeeseen. Kiehauta kastike  vielä kerran ja mausta.

 Kun kastikkeet ovat valmiit, aloita  lasagnen kokoaminen. Laita pohjalle  molempia kastikkeita ja niiden päälle täysjyvälasagne-levyjä. Kokoa kerroksittain niin, että viimeinen kerros on valkokastikkeesta. Ripottele päälle juustoraastetta.

Paista lasagnea 175 asteisessa uunissa 50 minuuttia. Anna vetäytyä huoneenlämmössä 10 minuuttia.

Pasta agosto

Yksi suurista pastasuosikeistani on pasta primavera eli kevätpasta. Ideana on käyttää tuoreita kauden vihanneksia ja mielellään vihreitä sellaisia.

Suomessa on kuitenkin hyvin harvoin keväällä tarjolla muuta vihreää kuin nokkosta (ei huono), joten peräpohjolossa pasta primavera valmistuu vasta näin sadonkorjuun aikaan eli elokuussa.

Pastaan voi käyttää mitä tahansa vihreitä kasviksia. Tässä minun versioni oman maan härkäpavuilla ja pakasteparsakaalilla (maailmankaikkeus pyrkii tasapainoon).

Pasta agosto

muutama desi kuorittuja härkäpapuja
1 kevätsipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni kesäkurpitsa
200 g parsakaalia
1 purkki mascarponejuustoa
pippuria
suolaa

1. Ryöppää tuoreita härkäpapuja muutaman minuutin ajan.
2. Leikkaa muut vihannekset haluamiisi olomuotoihin. Itse suosin kevätsipulissa rengasta, valkosipulissa veitsellä tehtyä murskaa ja kesäkurpitsassa kuutiota.
3. Kuullota kasviksia öljyssä hetken, kunnes ne ovat läpilämpimiä.
4. Lisää mascarponejuusto ja anna sen sulaa kastikkeeksi. Kuumenna kastike kiehuvaksi saakka ja mausta suolalla ja pippurilla. Kasvisten tulisi olla vielä rapsakoita.
5. Sekoita kastike pastan kanssa ja vuole päälle parmesanlastuja. Olen löytänyt unelmieni tagliatelle-pastan. Se on italialainen Pasta Montegrappa (häpeilemätöntä mainontaa) ja aivan luokattoman hyvää.

Key West lime pie

Mökillä selailin äidin ruokaohjevihkoa. Äiti rakastaa jälkiruokia. Erityisesti sellaisia, joissa on sitruunaa tai marenkia.

Sitruuna ja marenki jäivät kummittelemaan päähäni ja päätin testata Key West lime pieta (tunnetaan myös Key lime pie).

Marengin lisäsin päälle, koska täytteestä jäi valkuaisia ja joissakin ohjeissa sitä oli kermavaahdon sijaan piirakan päällä. Piirakka on kuitenkin sen verran makea, että sekä marengin että kermavaahdon voi jättää suosiolla pois. Limeä voisi myös lisätä.


Key West Lime Pie

Pohja:
300 g Diestive-keksejä
100 g sulatettua voita

Täyte:
5 kananmunan keltuaista
1 purkki kondensoitua maitoa (n. 400 g)
1 dl limemehua (mulla meni 5 limeä)

Valinnainen marenki:
5 kananmunan valkuaista
1,25 dl sokeria


1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi niihin. Painele seos irtovuuan pohjalle.
3. Vatkaa keltuaiset sekaisin vaahtomaiseksi. Lisää limemehu ja kondensoitu maito. Vatkaa vielä hetki.
4. Jos teet marengin, voit valmistaa sen nyt. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja koko ajan vatkaten niin, että se sulaa valkuaisvaahtoon.
5. Lisää täyte keksipohjan päälle ja lusikoi marenki täytteen päälle.
6. Paista uunissa 15 minuuttia. Täyte ei tarvitse hyytymisaikaa uunissa, koska jokin kemiallinen reaktio kypsentää keltuaiset muutenkin hyytelöksi. Uunissa käynti on siis marenkia varten.
7. Jäähdytä ainakin tunti jääkaapissa, mielellään kolme.

Mökillä

Olimme perjantaista maanantaihin mökillä Kuhmoisissa äidin ja isän täysihoidossa. Siellä ei tarvinnut tehdä muuta kuin uida, syödä ja saunoa. Ekstrana keräsimme kantterelleja ja kävimme Isojärven kansallispuistossa.

Mökillä vallitsee mystinen tunnelma. Jos joku väittäisi nähneensä metsässä peikon tai keijun, saattaisin ehkä uskoa.

Koukku heiluu

Vuonna 2008 tai 2009 päätin päästä pelostani käsitöitä kohtaan. Ala-asteen käsityönopettajani oli luvalla sanoen pedagogi, joka keskittyi virheisiin. Aloin vihata käsillä tekemistä suttuisen neulekäsialani pelossa.

Aikuisena päätin, ettei yksi opettaja voi mitätöidä halua tehdä luovia asioita ja päätin opetella neulomisen ja virkkaamisen uudelleen. Ja se onnistui! Käsialani ei ole edelleenkään siisti, mutta eipä ole kukaan arvostelemassa sen virheitäkään.

Käsityöt ovat olleet jäissä jonkin aikaa, mutta nyt sain inspiraation ottaa koukku esille ja virkata tämän.

Se on makuuhuoneen tosivaaleansininen pitsimatto. Tykkään tästä mallista paljon, se on nopsakka virkattava ja kauhean söpö. Kaikillahan näitä nykyään on, mutta trikookuteesta tehty pitsiunelma on helppo pestä koneessa ja juuri tarpeeksi lapsekas, jotta siitä voi tulla iloiseksi.

Äidin ja iskän mökin saunaan on tulossa harmaa versio tästä mallista ja sekin on ollut kiva virkattava, melko samanlainen kuin yllä olevassa kuvassa oleva Juhannusruusu.

Krokettikenttä

Keskellä pihaamme seisoo viisi kappaletta heinäseipäistä rakennettua porttia. Portteja on luultu ylisuureksi krokettikentäksi ja niille on salaa jopa hieman hymyilty.

Kun raahasimme heinäseipäät pihallemme vuosi sitten ja Matti alkoi pystyttää niitä vastaperustetun kukkapenkin viereen, oli ainakin Matin isä hiukan ihmeissään. Niin oli varmasti Mattikin.

Jokaisen heinäseipään juurelle on kukkapenkistä käsin istutetty jokin köynnöskasvi. Ja kahden kesän odottelun jälkeen, yksi villiviineistä on älynnyt mitä pitää tehdä.

Ehkä tarvitaan vielä kaksi kesää lisää, jotta toinen villiviini, elävä kärhö ja kuollut kärhö äkkäävät myös visioni.

Kaava

Ihastelen kaikenlaisia puutarhapatsaita muiden puutarhoissa. Otsaansa ajatuksissaan nojaavat tytöt vesielementin äärellä, omenapuihin piilotetut enkelipatsaat ja jopa hauskat puutarhatontut ovat yllättävä suola (tai paremminkin sokeri) kauniissa pihassa.

Olen kuitenkin tosi kranttu ostopäätöstä tehtäessä, en millään hyväksyisi mitään pieniä, hauskoja esineitä pihallemme. Kerubit ja taotut perhoset ovat jääneet kauppaan. Jotkin patsaat kuitenkin päätyvät puutarhaamme patsastelemaan ja yht´äkkiä tällä viikolla huomasin toistavani tiettyä kaavaa.

Jos ei se ole pyöreä, sillä ei ole mitään asiaa pihallemme. Lintuteemasta plussaa. Ehkä kannattaisi vaihtaa työsarka autisteista joihinkin vaihtelunhaluisempiin...

Sulle luvannut en ruusutarhaa

Olisiko ollut kolmannet treffit Matin kanssa, kun hän jo lupasi hankkia meille omakotitalon ja sen pihalle paljun. Mies miltei piti sanansa ja osti puolen vuoden kuluttua omakotitalon. Paljua pihalla ei kuitenkaan ole. Tosin en ole lämpimässä vedessä lilluja, joten pärjään ilman sitä.

Ruusutarhaa Matti ei kuitenkaan luvannut, joten sen jouduin tekemään itse. Alun alkaen ladoimme liuskekivet suoraan nurmikolle, joka oli virhe. Nurmikon ajaminen on harvinaisen ärsyttävää, jos joutuu siirtämään puutarhakalusteita ympäri pihaa.

Vapaapäivällä ladoin kivet pois nurtsilta, laitoin maatuvan katemuovin kivien alle, hiekkaa sen päälle ja lopulta asettelin liuskekivet hiekalle. Ympärille kohopenkkiin tuli muutama uusi ruusuntaimi.

Yhdistelmä liuskekivet ja ruusut on ehkä piirun verran liian romanttinen. En kykene käymään ruusutarhassa ilman, että päässäni alkaa soida: "Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa on pahan noidan pauloissa, pauloissa."

Mutta, mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa. Tästä tulee vielä pihamme ällöromanttisin koukeroilla koristeltu ja enkelipatsailla kuorrutettu nurkkaus. Haaveilen jo valkoisesta rautasängystä ruusutarhaan. Kunhan keksisin siihen tarpeeksi tyttömäisen sateensuojan...