Kuten jo Amsterdamin postauksessa mainitsin, olin Matin mukana päivän Utrechtissa VIV Europe 2014-maatalousnäyttelyssä. Utrecht on paikkana kuin Pasila, kuten kuvasta näkyy. Betonielementtitaloja, messuhalleja ja laatoitettuja katuja. Ei siis mikään erityisen viehättävä. Sinne ei siis kannata mennä tutustumaan muussa kuin messumielessä.
Yksi syy Matille mennä VIV-näyttelyyn oli yhteistyö hollantilaisen Microfan-firman kanssa. He tuottavat ohjaustietokoneita maatalouden tarpeisiin, erityisesti sika- ja siipikarjapuolelle. Matin toiseen kanalaan vaihdettiin juuri ennen reissuamme firman ohjaustietokoneet ja Matti alkaa tuoda niitä Suomeen. Istuimme heidän ständillään hyvän tovin, mutta välillä en edes ymmärtänyt mistä miehet puhuivat. Kahvi kuitenkin oli hyvää.
Jo ennen Microfanin porukan tapaamista kiersimme mielenkiintoisimmat messuhallit läpi. Tai siis Matin näkövinkkelistä mielenkiintoisimmat, joista löytyi kaikenmoista tilatarviketta. Teurastus- ja eläinlääkintäpuolen jätimme suosiolla väliin. Messuilla löytyi jos jonkinlaista sisääntuloilmaluukkua ja ruokkijaa, mutta minusta mukavampaa oli aistia kokonaisnäkemystä maataloustilanteesta. Erityisesti koska messuilla näkyi kaksi trendiä: kehittyvät maat ja Eurooppa. Messuille oli kutsuttu Afrikan maista ja Aasiasta väkeä ja siellä vasta kehittyvä tehotuotanto on hyvin erilaista kuin Euroopassa. Tarjolla oli erityisen paljon broilerhäkkejä, joita Suomessa ei lainkaan käytetä. Eurooppalaisille tarkoitetuista tuotteista löytyi yllättävän paljon kotitarvekanaloiden (kuva yllä) tuotteita. Messujen eräässä luennossa viitattiinkin asiaan, sillä ruuan tehotuotannossa on nähtävissä kehityskulku, jossa eri vaiheissa painotetaan eri asioita. Kehittyvät maat painottavat oman kehityskulkunsa nykyisessä vaiheessa volyymia ja alhaista hintaa, kun taas Euroopassa painotus näkyy eläinturvallisuudessa ja -suojelussa.
Viimeiseksi kävimme kuuntelemassa Poultry farming and the environment- ja How to feed the world, and not to eat the world-luennot. Erityisesti jälkimmäinen oli raflaava ja mielenkiintoisia eettisiä dilemmoja ilmoille heittelevä. Esimerkkinä mainittakoon kestävän kehityksen määritelmä lihan tuotannossa. Tavallisesti on ajateltu, että broileri on kestävin tuottaa, mutta luennoitsija toi esiin näkökulman siitä, että nauta ja lammas olisivatkin kestävän kehityksen kannalta parhaimpia vaihtoehtoja. Niiden käyttämä rehu (eli nurmi) ei sovellu ihmisen syötäväksi, toisin kuin broilerin syömä vilja, joten naudan ja lampaan käyttämän rehun ei voida katsoa olevan pois ihmiselle kelpaavasta ravinnosta. Tästä näkökulmasta naudan ja lampaan liha olisivatkin eettisempiä kuin broilerin. Näin eri perustelut antavat erilaisia vastauksia ja sitä on ruuan kuluttajan hyvä pohtia. Erityisesti luennoista koin saavani irti eniten ja niiden vuoksi olin ihan tyytyväinen messuilla mukanaolija.
