Vuosi sitten päätin alkaa blogin pidon. Oli ravintolapäivä ja halusin kertoa tarkemmin, kuin vain facebook-päivityksessä, mitä oli tapahtunut. Kirjoittaminen oli jäänyt veriin interrail-matkamme jälkeen ja kokemusten ja juttujen jakaminen muiden kanssa tuntui hyvältä.
Statistiikasta sen verran, että tämä on 168. postaus ja blogissa on vierailtu lähes 10800 kertaa. Täällä käydään 30-40 kertaa päivän aikana. Luulen kuitenkin, että lukijoita ei ole niin paljon, sillä osan vierailuista hoitavat robotit. Lisäksi oletan tuntevani henkilökohtaisesti kaikki lukijat. Jos täällä kuitenkin on joku, jota en tunne, olisi mukava tietää. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.
Olen vuoden aikana kirjoittanut tänne vain yhden jutun harmissani ja sen julkaisemisen jälkeen päätin, että blogi on tarkoitettu vain nostattamaan arkisia ihanuuksia. Hattaraa ja päivänkakkaroita. Osasta se voi olla pinnallista, hölmöä ja kritiikki kohdistuu siihen, ettei sellainen elämä ole todellista tai aitoa. Minulle asia on monimutkaisempi. Osaan olla inhorealisti, vihata työtäni, haukkua peilikuvani pääni sisällä ja vajota epätoivoon kaiken tekemättömyyden äärellä. Kykenen varsin hyvin näkemään asioissa niiden viat ja mahdottomuudet. Olen tuittuisa ja epäreilu. Ja siksi sitä mieltä, että on tärkeää pysähtyä pari kertaa viikossa: miettiä mistä ihanasta kertoisin muille, ottaa pari kaunista kuvaa ja kirjoittaa teksti, jossa tarkastella arkisten asioiden positiivisia puolia. Ajattelin pitää linjan edelleen. Kiva, että olette mukana.
Onneksi olkoon 1-vuotiaalle :) Näitä on ollut mukava käydä lukemassa. Kyllä sitä rutinaa on itse kullakin omiksi tarpeiksi, ettei ole ollenkaan pahitteeksi, kun joku osaa nähdä myös mukavia ja kauniita asioita. Ja osaa vielä kirjoittaa niistä taidokkaasti.
VastaaPoistaOnnea 1-vuotiaalle blogille! Koskaan ei voi olla liikaa hattaraa ja päivänkakkaroita:) Valittamista on maailmassa ihan riittävästi, joten ihanaa, että olet valinnut positiivisen näkökulman teksteihisi. Kiva lukea kirjoituksiasi.
VastaaPoista