Long story (not so) short: Amsterdam

Amsterdam oli kesäinen, helteinen ja yllättävän rauhallinen. Mukava tuttuuden tunne heräsi. Oli hauska kierrellessään tunnistaa paikkoja: "Tuolla me oltiin!" Monet nettioppaat kertovat kaupungin olevan superromanttinen. Itse olen eri mieltä, se on liian rento ollakseen romanttinen. Viehättävä Amsterdam kuitenkin on kanavineen ja vanhoine taloineen.

Maanantaina lensimme (iik, oli vähän pelottavaa) aamusta ja saavuimme Amsterdamiin melko aikaisin. Hotelli Ibis oli vaatimaton, mutta siisti, ja saimme heti huoneen. Parasta hotellissa oli sijainti rautatieaseman vieressä. Samalta asemalta lähtevät myös raitiovaunut (tram). Suuntasimme kulkumme Prinsengrachtille, joka on yksi uloimmista kehämäisistä kaduista, joka kiertää keskustaa. Sen varrelta löytyy taide-, antiikki- ja sisutuskauppoja. Paljon rauhallisempi ja kauniimpi paikka käveleskelyyn ja ikkunashoppailuun, kuin Dam-aukiolta lähtevät ostoskadut. Kadulta löytyy kahviloita, joissa ilmeisen trendikästä juuri nyt on tarjoilla bageleita ja italialaista jäätelöä. Maistoimme molempia. Ostoskassiin ei sujahtanut mitään, vaikka kuvassa olevan valtavan, näyteikkunassa nukkuvan kollikissan olisin voinutkin viedä kotiin.

Päivä meni kaupungilla pyöriessä ja illasta olimme melko nälkäisiä. Päädyimme New King-ravintolaan syömään. Ravintola sijaitsee Punaisten lyhtyjen-alueella, jossa on oma kiinalaiskorttelinsa. New King on valittu Amsterdamin parhaaksi kiinalaisravintolaksi, samoin sen vieressä oleva Nam Kee. Annokset olivat konstailemattomia, tuoreita ja valtavan isoja (tilaa muutama dim sum tai vain pääruoka ellet ole tosinälkäinen). Dim sumit olivat ihania, kävimme syömässä niitä myös lähtöpäivänämme torstaina, ja Pekingin ankka mehukasta. Istuksimme sulattamassa ruokaa Dam-aukion kalliissa ravintoloissa ihmetellen ihmisvilinää ja juoden kaljaa ja geneveriä. Suomessa en olueen koskisi, mutta Amsterdamiin se sopii. Tiistain olimme messuilla Utrechtissa ja illan vietimme syöden aseman lähellä Brasserie-ravintolassa, joka oli hinta-laatu-suhteeltaan Suomen ravintoloiden oloinen. Ranskalaista ruokaa hollantilaisella twistillä. Illasta taas olutta. Loma alkoi tuntua lomalta.

Keskiviikon Matti oli messuilla ja minä kolusin kaupunkia yksinäni. Aamusta kävelin Albert Cuyp-kadun markkinat edestakaisin. Markkinat ovat Amsterdamin suurimmat ja suosituimmat (ainakin turistien näkövinkkelistä), mutta itse en innostunut. Suosittelen jättämään väliin ja tekemään jotakin muuta sillä puolituntisella. Esimerkiksi menemään Het Concertgebouwin keskiviikon ilmaiseen lounaskonserttin. Concertgebouw sijaitsee museoaukiolla vastapäätä Rijksmuseumia ja järjestää keskiviikkoisin klo 12.30 ilmaisen konsertin pienessä salissa. Jos konserttiin aikoo, kannattaa mennä paikanpäälle melko aikaisin. Itse olin jonossa klo 12 ja jouduin vähän jännäämään pääsenkö sisään. Esitys koostui huilulla esitetystä Debussyn musiikista ja kvartetin soittamasta Mozartista. Puolituntinen oli juuri passeli aika klassista musiikkia tuntemattomalle sujahtaa sen maailmaan.

Lounastin vasta konsertin jälkeen De Bijenkorfilla, joka on vähän kuin Amsterdamin Stocka. Tosin hippunen luksusta pitää lisätä tähän vertailuun Amsterdamin hyväksi. Kiersin Dam-aukiolla sijaitsevan tavaratalon silmämääräisesti tutkien ja sen yläkerran ravintolaan päätyen. Ravintolassa oli eri pisteitä erilaisille ruuille (Asia, Pasta, Salads, Grill jne.) ja hinnat kymmenisen euroa. De Bijenkorfilta löytyy myös melko laaja Iittalan osasto, jonka iloisena huomasin. Eniten aikaa vietin alakerran laukku-, koru- ja aurinkolasiosastolla. Luksusmerkkien hinnat olivat hitusen halvemmat kuin Suomessa. Ihastelemani Marc Jacobsin laukku oli kympin halvempi kuin Stockalla.

Illalla shoppailuiden jälkeen raitiovaunuilimme Di Saleen, joka oli viime reissulta tuttu paikka. En tiedä tunnistiko ravintolan isäntä Matin, mutta kovin tuttavallisesti hän jutusteli tämän kanssa ja loppujen lopuksi kätteli vielä Matin lähtiessämme. Lisäksi saimme maistaa muutamaa erilaista punaviiniä, jotta tietäisimme mikä passaa meidän suussamme parhaiten pääruuan kanssa. Palvelun taso oli siis melko huippulaatuista. Tosin joimmekin viiniä melko lailla ja söimme uskomattoman hyvää carpacciota ja pastaa. Pääruuan ankka ja jälkkäriksi Matin tilaama tiramisu ja minun sitruunasorbetti tuottivat loppujen lopuksi uneliaan ja onnellisesti mahat täynnä ratikkaan vaappuvan parin.

Torstain vietimme Rijksmuseumissa. Sinne on koottu suloiseen sekamelskaan taidetta, historiaa ja nykypäivää. Museo on melko iso ja jossakin kohdassa iski taideähky, kun olimme nähneet neljännenkymmenennen aatelismuotokuvan. Päädyimmekin loppujen lopuksi valitsemaan mitä haluamme katsoa (Rembrandt, van Gogh, nykytaide ja erikoiskokoelmat) emmekä kiertäneet kiltisti koko museota läpi. Onneksi Rijksmuseum tarjoaa mahdollisuuden poukkoilla sinne minne haluaa.

Illan olimmekin lentokentällä maleksimassa ja palasimme Suomeen (ei enää niin jännä lento, paitsi turbulenssin iskiessä). Laukkuja purkaessa ja kotiin asettuessa oli mieli vielä hitusen Amsterdamissa ja Seinäjoen kadut tuntuivat tyhjiltä. Amsterdamissa ihmisiä vilisee joka puolella ja rauhallista soppea on mahdoton löytää. Turistit ja asterdamilaiset muodostavat kuhisevan sekamelskan, johon kannattaa vain heittäytyä mukaan. Amsterdam on rento, hyväntuulinen ja suvaitseva. Olenko rakastunut? En, en edes ihastunut. Mutta Amsterdam on kuin kiva poikakaveriporukka, jonka kanssa on hauska istua terassilla, juoda olutta ja kuunnella huulenheittoa.