Jos en olisi ollut karmeiden allergiareaktioiden kourissa (oikeasti, monta vuotta ilman allergiaoireita ja nyt oli pakko aloittaa lääkkeet), olisin iloinnut lehmien ilosta vieläkin enemmän. Ne juoksivat karjapihaa pitkin niin nopeasti, että kameralleni taltioidut kuvat olivat lähinnä lehmien takapuolia. Kun reitti oli selvä, pääsimme kävelemään lehmien perässä laidunalueelle, jossa ne kyhnyttivät itseään ruohoon, hyppivät, pukittelivat, tuuppivat toisiaan ja kohelsivat ympäriinsä ennen kuin malttoivat asettua nurmen syöntiin. Ihanat lehmät!
No joo, ihmettelinkin sitä väkimäärää kun siitä ajettiin ohi. Muistan kyllä omasta lapsuudesta, kun meillä oli vielä lehmiä, että äiti ei koskaan päästänyt mua kuin aidan taakse sitä riemua katsomaan. Lehmät oli navetassa jo levottomia, kun haistoivat avoimen oven. Siinä ois voinut muksu tallaantua.
VastaaPoista