Makujen tasapainoa arkiruuassa

Välillä on vaikeaa keksiä mitä tänään syötäisiin. Niissä hetkissä muistan usein tämän keiton. Se on itsekehittelemän ja jollakin tapaa lohduttava. Keitossa yhdistyvät makea ja suolainen ja lime antaa siihen vielä hitusen kirpeyttä. Halutessaan keittoon voi lisätä vielä chiliä, jos pitää poltteesta.

Suurin osa keitoista kaipaa leipää kaverikseen, mutta meillä on sitä melko harvoin kaapissa muussa kuin näkkärimuodossa (ja näkkäri keiton kanssa on vähän blääh), mutta tämä keitto ei. Se on niin täyteläistä, että sen syö pelkiltään ja maha tuntuu silti mukavan täydeltä. 

Bataatti-kookos-kanakeitto

1 pienehkö bataatti

1/2 purjo

n. 0,5 l vettä

1 kasvis- tai kanaliemikuutio 

300 g broilerisuikaleita

1 tlk kookosmaitoa

1 pkt riisinuudelia

1 ruukku korianteria

1/2-1 lime

(suolaa ja chiliä)

1. Pieni bataatti ja purjo ja laita kattilaan. Kaada vettä sen verran kasvisten päälle, että ne juuri ja juuri peittyvät. Lisää kasvis- tai kanaliemikuutio. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

2. Sillä aikaa kun kasvikset kiehuvat, paista kanat pannulla kypsiksi. 

3. Kun bataatti tuntuu pehmeältä, lisää kookosmaito ja kanat. Lämmitä kiehumispisteeseen ja lisää sitten nuudelit hajottaen ne pienemmiksi. Ota kattila levyltä.

4. Kun nuudelit pehmenevät, silppua korianteri ja lisää keittoon. Mausta limemehulla. Lisää tarvittaessa suolaa ja pieneksi hakattua chiliä. 

Tilkkupeitto

Tein tämän tilkkupeiton jo viime syksynä. Siitä asti se on nököttänyt kaapissa viikattuna, koska kissat tykkäsivät löhöillä sen päällä. Ihan kiva kissoille, mutta ajattelin kuitenkin säästää sitä vauvaa varten.

Aloitin peiton teon hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa. Se oli oikeastaan vastaisku sitä pelkoa kohtaan, jota tunsin. Hetken aikaa nimittäin raskauden jatkuminen oli hyvin epävarmaa. Koska jouduin pääasiassa oleilemaan sohvalla, halusin jotain tekemistä ja pohdin, että virkkaamalla vauvalle tilkkupeiton, pelkäisin vähemmän. En tiedä onko se yhtään loogista, mutta auttoi.

Peitosta tuli tosi kiva ja nyt kun katselen sitä, harmittelen etten tehnyt siitä isompaa. Tosin tilkkujen virkkaus sujui nopeasti, joten periaatteessa samankaltaisen voisi tehdä myös suurempana. Todellakin periaatteessa, veikkaan ettei periaate pääse toteuttamisen asteelle.

Peittoon sain inspiraation täältä ja oma tuotokseni on melkein yksi yhteen tämän bloggaajan peiton kanssa. Halusin sellaisen, joka sopii sisustukseemme eikä ole leimallisesti lapsellinen. Tosin tämän ajatuksen tunnustan muuttuneen. Vielä syksyllä ajattelin hankkivani vain jotain ajattomia, kivoja tavaroita, joita lapsi voi käyttää koko lapsuutensa ja nyt kun olemme menossa sunnuntaina Ikeaan, olen netistä katsellut kaikenmaailman lapsekkaita karhumattoja, pupupeittoja ja pienen pieniä tuoleja ja pöytiä (vaikka oikeasti tarvitsemme vain pinnasängyn ja siihen härpäkkeet). Että ehkä seuraavaksi virkkaan jonkin pikku kettuja vilisevän viltin.

Suuri suklaamoussehuijaus

Viikonloppuna tein suklaamoussea. Kahdesti. Toinen oli lauantai-illan terveellinen versio ja toinen sunnuntaipäivällisen (blinejä) jälkiruoka, joka ei siis ollut terveellinen. Kumpikin oli oikeastaan huijaus, koska reseptit olivat vain mukaelmia alkuperäisestä ja nopeampia ja helpompia valmistaa.

Ensimmäistä versiota mainostetaan kaikkien niiden superfoodeja syövien, sokeria ja gluteenia välttelevien yksilöiden taholta yhtä hyväksi kuin alkuperäistä. No, sori nyt vaan, sitä se ei ole. Mousse on ihan hyvää, mutten oikein keksi miksi sitä syödään. Olen nimittäin tullut siihen lopputulokseen, että kaikki kopiointi ja kopioiden väittäminen yhtä hyväksi kuin alkuperäinen on vähän hölmöä. Esimerkiksi soijanakit. Ihan kiva idea, mutta jos on sitoutunut syömään vain kasvisruokaa, on tuhansia parempia ruokia kuin soijanakit. Tämän suklaamoussen kanssa on vähän sama juttu. Mieluummin söisin koko viikon terveellisesti ja nauttisin sitten ihan oikeasta suklaasta ja kermasta. Tai jos ehdottomasti haluaisin syödä jotain terveellistä tekisin hedelmäsalaatin (parempaa) tai valuttaisin mansikoille vähän hunajaa ja tarjoaisin niitä paksun jogurtin kanssa (vielä parempaa).

Avokadosuklaamousse
2 pientä avokadoa
1 banaani
1 dl kookoskermaa
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
vaniljaa (myllystä/tangosta/purkista)
(hunajaa)

1. Soseuta avokado ja banaani sekä kookoskerma sauvasekoittimella.
2. Lisää joukkoon kaakaojauhe ja vanilja.
3. Maistele tarvitseeko mousse mielestäsi makeutusta ja jos tarvitsee, lisää hiukan hunajaa.
4. Anna makujen tasoittua jääkaapissa noin tunnin ajan.

Toinen resepti ei ole ihan yhtä täyteläinen kuin aito suklaamousse, mutta varsin hyvä versio. Erityisesti suosittelisin tätä, jos haluaa tehdä kakun täytteeksi suklaamoussea. Kakun leipomisessa on sen verran paljon vaivaa, että jossakin voi vähän kiertää.

Nopea suklaamousse
3 dl kermaa (1+2 dl)
100 g suklaata
vaniljaa (myllystä/tangosta/purkista)
ripsaus sokeria

1. Kaada 1 dl kermaa kattilaan ja pieni suklaa sen joukkoon. Lämmitä kunnes suklaa sulaa. Anna jäähtyä sekoitellen seosta välillä.
2. Vatkaa loppu kerma, 2 dl, vanilja ja sokeri vaahdoksi.
3. Sekoita jäähtynyt suklaaseos kermavaahtoon.
4. Anna moussen jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti.
5. Huom, tästä tulee kaksi (melkein liian) isoa annosta, määrä sopii paremmin kolmeen annokseen.

Syy pipokampaukseen

Olen nyt innostunut tekemään taas pitkästä aikaa käsitöitä säännöllisesti. Tosin en seuraa mitään ohjeita, kunhan teen mitä mielin. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, ettei kaikki aina mene ihan putkeen. 

Kuvan pipon neuloin kahdesti ennen kuin siitä tuli hyvä. Tupsun siihen tein kolme kertaa. Neuloin myös kolme kauluria, joista yksi on Matilla ja yksi roskiksessa (sitä ei vaan voinut käyttää ja ärsyynnyin niin, etten alkanut edes purkaa sitä). Mutta lopputulos on mielestäni kiva. En tiedä miksi haluan tuollaista epäväriä kuin beige, mutta jostakin syystä se miellyttää silmääni tällä hetkellä hyvinkin paljon. 

Matin toivepostaus

Matti lukee suurimman osan näistä blogiteksteistä, kommentoi muutamia, mutta on vain kaksi kertaa toivonut, että kirjoittaisin jostain. Muistatteko vielä Matin tekniikkanurkan? Se muuten pitäisi uusia, onkohan meille tullut mitää uutta tekniikkaa tuon jälkeen... Voi olla, että ei, sillä mies on keskittynyt lähinnä bassoihin viime aikoina. Ehkä teen niistä postauksen.

Mutta tämän Matti toivoi laitettavaksi blogiin: linkin Luontoiltaan.

Lähetin siis täälläkin esittelemäni kuvan peltopyistä, jotka ovat menneet kiepille lumihankeen, Luontoiltaan ja he soittivat minulle sieltä voisinko osallistua lähetykseen. Suostuin tietenkin. Vähän aluksi jännitti, mutta ne sedät olivat siellä niin ihania, ettei sitten enää jännittänytkään yhtään. En tosin suostu itse kuuntelemaan juttua, koska se on silkkaa itsekidutusta, mutta jos joku ei vielä Facebookin kautta ole nähnyt/kuunnellut tätä juttua, niin linkistä löytyy (juttu on heti ekana).

Epätrendikäs lempisalaatti

Salaattien kanssa syntyy helposti pulmia. Sitä tottuu kovin helposti samoihin vanhoihin juttuihin ja toistaa niitä loputtomasti. Kuten fetasalaattia. Toki sillä on paikkansa (erityisesti kesällä grillattujen herkkujen kanssa), mutta välillä on kiva kokeilla jotain muuta.

Viikonloppuna söimme kahta salaattia. Toinen oli ehkä jo liiankin trendikäs kvinoaa, minttua ja granaattiomenaa yhdistelevä salaatti. Toinen oli tämän kaamosajan itse kehittelemäni lempisalaatti, jota olen joulukuusta lähtien tehnyt monta kertaa. Se taas on ehdottoman vanhanaikainen aineksiltaan ja sisältää vain yhden trendikkään ainesosan (avokado, vaikka sekin vissiin on jo ihan passé).

Sunnuntaina tarjosin tätä salaattia Toast Skageneitten, jossa tilli oli korvattu persiljalla, kanssa. Ainoa miinus salaatissa on se, että siihen sopii parhaiten eräs tietty juusto. Juustoportin brandy-pähkinä-juustoa kaupataan Ilmajoen ruokakaupoissa vain joulun aikaan. Juusto on superhyvää, suosittelen! Jos pitäisin aurajuustosta, kokeilisin sitä tähän salaattiin. Muuten kehotan etsimään jonkun hyvin pähkinäisen makuisen juuston.

Kaamossalaatti

1 pussi jääsalaattia
1/2 kurkku
2 pientä päärynää
130 g (pieni paketti) Juustoportin brandy-pähkinäjuustoa
1 pieni avokado
hasselpähkinöitä
rusinoita
oliiviöljyä
pippuria

1. Pilko kasvikset ja juusto sekä rouhi pähkinät.
2. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja lirauta päälle oliiviöljyä ja rouhi pippuria.
3. Nauti leivän tai piirakan kanssa.

Ranskattaren pipokampaus eli näin otat vastaan kohteliaisuuden

Muutaman päivän meillä on ollut oikea talvi. Siis sellainen, että ulos on puettava toppatakki ja pipo laitettava päähän. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin pitkiä hiuksia ja ne tuottavat hiukan päänvaivaa hatun kanssa. Hiuksien olisi hyvä näkyä, etten näytä kaljulta, mutta letti- tai saparokampaukset tuntuvat hiukan liian tyttömäisiltä tällä hetkellä. Jos hiukset jättää kokonaan auki, ne sähköistyvät joka ilmansuuntaan. Olenkin päätynyt pitämään hiuksiani puolittain kiinni, joko puoliponnarilla tai kuvassa näkyvällä otsahiuksien punomisella. Toivoisin osaavani tehdä ranskanletin tuohon eteen, mutta harjoituksista huolimatta se ei onnistu, joten olen tyytynyt punomaan osio osiolta otsahiukset ja kiinnittämään ne pinnillä sivuun.

Vaikken ranskanlettia osaakaan tehdä, sain ainakin Matin mielestä jotakin ranskalaista aikaan. Mies nimittäin tuli seuraamaan kuvani ottoa ja sen jälkeen kävimme seuraavanlaisen keskustelun.

"Sä kyllä näytät nyt ranskattarelta."
"Miten niin?"
"No nyt kun sä oot meikannut tolleen."
"Miten niin? Miltä mä sitten näytän ilman meikkiä?" (hiukan kärkkäällä äänensävyllä, tiedättehän)
"No, no mun ihanalta, rakkaalta vaimolta."
"Aha."
-
-
"Mä nyt yritin sanoa sulle kohteliaisuuden."
-
-
"No en mä niitä osaa ottaa vastaan."

Seuraavalla kerralla vastaan ensimmäiseen lauseeseen: "Ihana. Kiitos."

Outoja luonnonilmiöitä

Olen tänään lueskellut olohuoneessa aamupäivän ja muutaman kerran ikkunaan kopautti joku. En sen enempää kiinnittänyt huomiota asiaan ja jatkoin lukemista. Vasta kun Emma tuijotti keittiön pöydällä herkeämättä ulos ikkunasta, käänsin minäkin katseeni pihalle.

Aluksi huomasin sotketun lumen ja sen jälkeen möykyn, jonka luulin olevan jokin rengas. Lähempää tarkastellen rengas vaikutti harvinaisen elävältä.

Pieni lintuparvi oli asettunut ympyrämuodostelmaan lämmittelemään toisiaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa. En ole ikinä nähnyt moista! Linnut selkeästi tiesivät mitä tekivät, niin hieno muodostelma oli. Yritin googlettaa asiaa, enkä löytänyt millään hakusanoilla samankaltaista kuvaa. En myöskään tunnistanut varmuudella lintuja. Ne eivät olleet mitään pikkulintuja, vaan melko isoja, hiukan pienempiä kuin kyyhkynen. Aika paljon samaa näköä niissä on kuin koiraspeipossa ja lämmittely sopisi asiaan, peipon kun kuuluisi talvehtia läpimässä. Tietääkö joku teistä mikä lintu on kysymyksessä ja onko joku nähnyt vastaavaa lintumuodostelmaa?

Lähi-idän makuja

Tämä ruoka sai innoituksensa Jamie Oliverin kokkausohjelmasta (älkää kysykö mistä niistä, en muista). Hän vieraili jemeniläisessä yhteisössä, jossa paistettiin lahouh-lettuja, joita tarjottiin erilaisten lisäkkeiden kera. Jemenillä on maan nimenä sydämessäni oma sijansa (pienenä en uskonut todeksi, että maan nimi voi olla Jemen), joten lahouh-lettujen ohje oli googlattava.

Lahouh-lettujen on tarkoitus olla pehmeitä toiselta ja rapeita toiselta puolelta. Pehmeällä puolella on monta koloa, johon kastikkeet tarttuvat mukavasti. Parhaimmassa tapauksessa letut kannattaa paistaa syömisen mukaan, jotta ne säilyvät rapsakkana toiselta puolelta. Voit siis tehdä niin, että paistat pari lettua kerrallaan, syöt, nouset pöydästä ja paistat uudet letut. Poliittisesti epäkorrektina kokkina veikkaan, että Jemenissä naiset paistavat lettuja sitä mukaan mitä miehet niitä pöydässä syövät.

ps. lahouh-letut sopivat loistavasti tavallisiksi letuiksi henkilöille, jotka eivät voi syödä munia tai maitoa, mausta taikina tällöin myös sokerilla.

Lahouh-letut

6 dl vettä
5 dl vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
öljyä paistamiseen

1. Kaada hiukan yli käden lämpöinen (42 astetta) vesi kulhoon. Vatkaa mukaan jauhot, kuivahiiva ja suola.
2. Anna taikinan tekeytyä liinan alla puolesta tunnista tuntiin.
3. Varaa paistamiseen kasari, johon saa kannen päälle.
4. Laita keskilämpöiselle pannulle hiukan öljyä ja taikinaa (jos se on liian paksua, laita joukkoon lisää vettä, koostumuksen tulisi vastata tavallista lettutaikinaa).
5. Paista lettu toiselta puolelta vaaleanruskeaksi niin, että päällipuoli ehtii jähmettyä. Laita sitten kansi päälle.
6. Paista lettua vielä hetki kansi kasarin päällä. Huomasin, että lettu on valmis, kun kannen pienet vesitipat tippuvat pannulle ja alkavat sihistä. Odota siis sihinää ja ota lettu pois pannulta.
7. Valitettavasti lettujen rapsakkuus häviää, kun ne pinoaa. Jos kuitenkin päätät muodostaa pinon, kuten minä tein, tee epävakaa pino niin, että joka letulle jää mahdollisimman paljon ilmatilaa (=rapsakkuus säilyy).


Mausteinen pata

1 kesäkurpitsa tai munakoiso
2 pientä tai 1 iso punainen paprika
500 g naudan palapaistia tai suikalelihaa tai muuta "huonompaa" osaa
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk kikherneitä
7 valkosipulin kynttä
1 1/2 tl juustokuminaa
1-2 tl chiliä
1/2 tl kanelia
1 tl suolaa

1. Leikkaa kesäkurpitsa tai munakoiso isoiksi lanteiksi ja halkaise paprikat puoliksi. Öljyä kesäkurpitsojen tai munakoison pinta. Paahda 250 asteisessa uunissa 20-30 min, kunnes paprikan kuori mustuu ja muut kasvikset saavat väriä. Tee sillä aikaa muut valmistelut.
2. Paista naudan lihan pinnat kiinni kuumalla pannulla.
3. Kaada kirsikkatomaatit, tomaattimurska ja huuhdellut kikhernet uunin kestävään kannelliseen pataan. Lisää naudan liha perästä.
4. Mausta pilkotuilla valkosipulin kynsillä ja muilla mausteilla.
5. Kuori paahtuneet paprikat ja leikkaa siivuiksi. Lisää ne ja kesäkurpitsa tai munakoiso pataan.
6. Anna padan hautua 125 asteisessa uunissa 3-4 h.