Kekkonen, Kekkonen, Kekkooooneeeen

Parasta kaikkkiin rientoihin lähtemisessä on valmistautuminen. Matti silitti paidan, iskä housut. Äiti ja minä laitettiin hiuksia ja vaihdettiin vaatteet muutamaan kertaan. "Onks tää hyvä? Laitanks mä tän korun? Oisko parempi jos ois vaan korvikset?"

Tähän rientoon mukaan piti pakata libretto, viltti ja liput.

Kekkonen-oopperaa esitettiin Ilmajoen musiikkijuhlilla jokirannassa, jossa on Ilmajoen vanhan kirkon alkuperäisten piirustutsten perusteella tehty museo. Katsomo oli katettuna joen vierellä.

Kaikkiin suomalaisiin kesäjuhliin kuuluvat palelevat kansalaiset, kulttuuritädit ja vähintäänkin vesikuuro. Ehdottomana välttämättömyytenä kesätapahtuman onnistumisessa on katettu teltta, josta saa kahvia, pullaa ja kaljaa. Parasta on, jos teltassa on kansallispukuun pukeutunut orkesteri, joka soittaa Säkkijärven polkkaa haitarilla. Tässä teltassa oli, nimeltään Nuottikriisi.  

Ooppera-areenan lavaste, Suomi-laiva. Vesikuuro tuli ja meni. Ooppera soi, mutta siitä tiedän niin vähän, että hyvyyttä tai huonoutta en analysoi. Sen sanon, että kannattaa lähteä katsomaan kesäkulttuuria, oli se sitten muodoltaan mitä tahansa.