tiistai 2. helmikuuta 2016
Lyhyet viikot, pitkät hetket
Minulle sanottiin, että vauvan kanssa hetket ovat pitkiä, mutta viikot lyhyitä. Allekirjoitan täysin. Toissa yö tuntui kestävän ikuisuuden ja samaan aikaan henkäisin kauhusta, kun aamulla jouduin kääntämään seinäkalenterin. Helmikuu! Miten voi olla? Pääsin vasta joulusta.
Jotkut puhuvat jo keväästä. Siihen en vielä taivu. Minulla on keskitalvi. Tosin kieltämättä sininen hetki kello viisi antaa jo hiukan toivoa. Ja se, että pihan aurinkokennovalaisimeen syttyi eilen illalla valo. Se tarkoittaa aurinkoa. Ja aurinko tarkoittaa... Ei vielä, antaa lumen sataa ihan rauhassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana otsikko! Mä myönnän, että mulla on jo ajatus keväässä vaikka järki sanoo, että ei se talvi vielä tässä ollut...
VastaaPoistaJee kiitos, mä en nimittäin koskaan ole ollut mikään otsikoissa onnistuja :) mä vielä talvehdin...
VastaaPoista