Nurkissa

Otan puutarhastamme kuvia vain kauneimmilta paikoilta. Niistä penkeistä, joissa kasvit ovat kasvaneet ja rikkaruohoja ei juurikaan näy. Lähikuvat kukista ovat usein niistä penkeistä, joita ei ole nypitty hetkeen. Suuria maisemallisia kuvia en juurikaan ota. Se johtuu siitä, että puutarhamme ei ole kokonaisuudessaan kovin kuvauksellinen ja on haastavaa rajata isoista kuvista keskeneräisyys pois.

Tässä hiukan todellisuutta. Laattapino odottamassa sitä, josko saisimme tämän vuoden aikana laatoitettua pihatien. Sorakasa muistona juhannusterassin rakentamisesta. Multakasa samaisen terassin kaivuujätteestä, kauniisti kipattuna syreenien juurelle ja kuorrutettuna muutamalla rikkaruohon alulla. Ruohoton läikkä kohdassa, jossa toukokuussa oli vielä kasvimaalaari. Olen siis miltei kaksi kuukautta aikonut istuttaa ruohoa.

Toisaalta, joskus hommien kesken jääminen palkitsee. En jaksanut kitkeä viimeisen kuvan rikkaruohoa kesän alussa ja minkä kauniin muodostelman se onkaan rakentanut.