Syy blogihiljaisuuteen viikon ajalta on seuraava: kaikki energiani on mennyt kehitellessä uutta päivärutiinia. Olen vihdoin (!) päässyt tilanteeseen, jossa työasiat eivät ahdista. Siihen vaadittiin irtisanoutuminen ja noin kahdeksan viikkoa lomaa. Kun tällaisessä olotilassa velloo viikonkin verran, tarvitsee jo uudenlaisen tavan viettää päivänsä.
Parin viikon ajan tekemiseni ovat koostuneet pääasiassa ulkona syömisestä (ravintola, oma piha, piknik) ja erityisesti kaloilla ja äyriäisillä herkuttelusta. Ilmeisesti aurinkoisesta säästä huolimatta halajan ekstra-annosta d-vitamiinia. Tulossa pimeä syksy, kenties? Syömisen lisäksi olen kuluttanut päiväni lukemalla ja uimalla.
Miten sitten varpaiden tuijottelija? Piknikillä jalat voi venyttää pitkälle viltille ja katsella lakattuja varpaankynsiä. Järvellä selällään kelluessa voi nostaa jalat pinnalle tai tehdä vaikka pikku-ukon. Liike, jonka muistin vasta tänä kesänä lapsuudestani: jalat vedetään rintaa vasten ja kellutaan kyyryssä. Ruskettuneita ukkovarpaita voi heilutella pinnan yllä. Lukemista olen harjoittanut pihasohvalla varpaat kohti taivasta tai sääret suorina sohvanpohjaa vasten. Samalla varpaita voi harottaa irti toisistaan ja kipristää taas yhteen.
Varpaiden tuijottelijana on aika hyvä olla. Olen tavoittanut jotakin niistä lapsuuden loputtoman aurinkoisista kesistä. Nimittäin sen, että piiiiitkästä aikaa toivon, että loma loppuisi. Tulisi syksy ja alkaisi koulu. Enää neljä viikkoa!
Edit. tämä on muuten 200. postaus. Kiva, että se osui näin onnellisiin tunnelmiin.
Mukava kuulla, että loma on tehnyt tehtävänsä ja uutta energiaa on kertynyt varastoon. Toisinaan ei ole mitään sen tärkeämpää kuin hoitaa itseään ja tuijotella varpaitaan :)
VastaaPoista