Projekti Sohva Ruusutarhaan

On hauskaa, miten paikat saavat nimensä. Meidän talosta tuli Ronnala, vaikken alkuun pitänyt siitä. Nyt nimen vakiinnuttua käyttöön olen alkanut kokea helliäkin tunteita sitä kohtaan. Pihapaikoillekin on tullut omat nimensä. Vierashuone, Puuvarasto, Terassi ja no... Ruusutarha. Nimi on melko mahtipontinen, mutta vielä jonakin päivänä tuo pikkuinen läntti pihassamme on nimensä veroinen.

Viime vuonna laittelimme liuskekiviä Ruusutarhaan ja tänä vuonna laajensimme kivialuetta hiukan. Samalla ruusupenkki koki muokkauksen ja nuotiopaikkaa (taas yksi p--skakaivonrengas hyötykäytössä) siirrettin pikkuisen. Ruusutarhaan piti luonnollisesti saada löhöilypaikka ja koska olen haaveillut, että puutarhassa olisi makoiluun soveltuva asia, oli eurolavasohva 80 cm leveydellään nappivalinta.

Näimme eurolavoista tehdyn sohvan Kristiinankaupungin avoimet portit-tapahtumassa ja siitä se ajatus sitten lähti. Halpaa, näppärää ja kivan tee-se-itse-näköistä. Kolmesta toiveesta täyttyi vain yksi, tee-se-itse-näköinen.

Kaikenkaikkiaan sohva tuli maksamaan miltei 340 euroa ja työtunteja siihen kului lähemmäs viisitoista. Lavat saimme ilmaiseksi Matin isän kotiin tuomana. Maalia ostimme vain yhden purkin (30 e) , sillä sohvaan on käytetty kaikki valkoinen jämämaali varastoistamme kaakelimaalista lähtien. Tavallaan maalaamisen vaiva ei ollut kovin suuri, siihen meni noin nelisen tuntia. Mutta koska lähestulkoon vihaan maalaamista, oli kaikki siihen käytetty aika liikaa. Tosin plussana sain aimo annoksen d-vitamiinia ja hiukan väriä olkapäille auringosta.

Etolasta tilatut ja määrämittaan leikatut 7 cm vaahtomuovipatjat kustansivat n. 120 e. Vähän jäi harmittamaan patjojen ohuus, ne olisivat voineet olla ainakin 10 cm.  Kangas patjojen päälle on työvaatteissa käytettävää melko vedenkestävää kangasta. Se on tilattu Kangastukusta ja maksoi n. 60 e. Sisätyynyt on kaivettu varastoista ja niihin on ommeltu Marimekon kankaasta päälliset. Kankaat olivat melko kalliit, mutta halusin ne kovin palavasti omakseni. Omin kätösin siksakkasin kankaat paikoilleen eräänä aurinkoisena päivänä pihaterassillamme.

Kun osaset olivat valmiina, ei sohvan kokoaminen ollut kovin vaikeaa. Matti naulasi eurolavat kiinni toisiinsa ja kiinnitti selkänojan paikoilleen. Minun piti ostaa kulmaraudat sen kiinnittämiseen paremmin, mutta olen jo kolme kertaa unohtanut tuoda rautakaupasta ne mukanani. Lavojen päälle heittelimme patjat ja tyynyt ja sitten löhösimme sohvalla. Siinä on tähän mennessä luettu kirjaa, katsottu Ipadilta nettitv:tä ja päntätty kasvatustieteen arviointiin liittyvää tehtävää. Parasta on se, että kaiken tämän on voinut tehdä makuullaan.